Kuka minä olen?
 |
| Kivun kahden kasvot bloggaaja Anne |
Olen kärsinyt jatkuvista ja kovista kroonisista kivuista jo yli 10 vuoden ajan ja sitäkin ennen vaihtelevasti synnytyksestä lähtien. Kipuni ovat lantionalueen "uumenissa" keskellä, alavatsan puolelle säteillen sekä virtsarakossa. Lisäksi lantion luusto selän puolelta samassa kohtaa kipuilee ajoittain kovasti.
Kipuni alkoivat hitaasti ja ajoittain ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Lääkärit eivät ottaneet niitä aluksi tosissaan saatika nähneet estettä uudelle raskaudelle, koska kipujen ajateltiin liittyvän hormonitoimintaan. Kivut kuitenkin pahenivat radikaalisti toisen synnytyksen jälkeen, kunnes myöhemmin työelämässä lähihoitajana ollessa kroonistuivat sietämättömiksi ja jatkuviksi. Lääkärit eivät ole tänäkään päivänä varmoja siitä, mistä kipuni johtuvat eikä minulla ole siksi selkeää diagnoosia. Pidemmän version siitä, kuinka kipuni alkoivat ja niiden mahdollisista syistä voit lukea täältä: SYNNYTYKSESTÄ ELINIKÄINEN TUSKA
En ole vielä kirjoittanut blogissani siitä, kuinka kipujani on hoidettu ja mitä kaikkea on tutkittu/sairauksia poissuljettu, mutta sen verran voin kertoa tässä kohtaa, että matka on ollut hyvin takkuinen! Nuorena kipukroonikkona kipujani aluksi vähäteltiin eikä minulle meinattu uskaltaa aloittaa riittävää kivunlievitystä, koska kipujen syytkin olivat epäselviä ja nykyajan lääketiede on kovin diagnoosikeskeistä. Jos kipujen syitä ei voida lääketieteellisin tutkimuksin osoittaa, niin niitä ei vaan ole (joidenkin mielestä) !
Kroonisten kipujen lisäksi, olen sairastanut hengenvaarallisen aivoverenvuodon heinäkuussa 2017. Aivoverenvuodosta olen kirjoittanut kolmen postauksen sarjan, minkä ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä KOKEMUKSENI HENGENVAARALLISESTA AIVOVERENVUODOSTA OSA 1 Työkyvyttömyyseläkkeelle jouduin kuitenkin jo ennen sitä. Onnekseni aivoverenvuodosta huolimatta sain säilyttää henkeni lisäksi fyysisestä toimintakyvystäni sen, mitä siitä on jäljellä! Sen sijaan se jätti jälkeensä ongelmia kognitiivisessa toimintakyvyssä ja rajua väsymysoireilua eli fatiikkioireita. Uuvun esim. blogipostauksen kirjoittamisesta ihan hirveästi ja ylipäätään kaikesta keskittymistä ja tarkkuutta vaativasta hommasta.
Tarvitsen jonkin verran avustajan apua arkiaskareissa selviytymiseen sekä vapaa-ajalla. Ulkona minulla on käytössäni pyörätuoli vähänkään pidemmillä matkoilla tai kipujen ollessa muuten vaan kovemmat. Kaikki mahdollinen rasitus lisää kipuja ja aiheuttaa myöskin rasituksen jälkeistä kovempaa kipuilua, mikä voi kestää tunteja tai päiviä riippuen rasituksen määrästä. Vointini vaihtelee rajusti päivän mittaan ja eri päivien välillä. Minulla ns. toimintakykyistä aikaa noin 3 tuntia vuorokaudessa aamupäivisin. Sen jälkeen tarvitsen ehdottomasti pitkät päiväunet eikä kroppani silti palaudu enää riittävästi, vaan joudun pötköttelemään yleensä iltapäivän ja illan sängyssä. Iltaisin edes istuminen ei enää kivuilta onnistu!
Olenhan minä toki niin paljon muutakin, kuin kipuni ja fyysiset rajoitteeni! Mutta koska blogini kertoo minusta kipukroonikkona sekä erilaisesta elämästäni, niin halusin kertoa teille edellämainitut asiat. Luonteeltani olen sosiaalinen, avoin, empaattinen ja huumorintajuinen. Olen myös kuulemma vähän "höyry" ja "latvakakkonen" (mistä ei voi kyllä syyttää enää blondeja hiuksiani, koska olen kasvattanut jo pari vuotta omaa maantienharmaata hiusväriäni!)
Miksi bloggaan näin epäseksikkäästä aiheesta?
Bloggaan epäseksikkäästä kipukroonikon elämästä, koska kroonisista kivuista kärsii Suomessa jopa miljoona ihmistä ja sen hoidossa on vielä parantamisen varaa, samoin kuin kipukroonikoihin suhtautumisessa. Kun mukaan lasketaan vielä kipukroonikoiden hoitohenkilökunta ja lähipiiri, on ihmisjoukko vieläkin suurempi, ketä asia erityisesti koskettaa.
Blogini tarkoitus ei ole silti olla pelkästään vertaistukiblogi, vaan erilainen lifestyleblogi. Blogini kertoo kipukroonikon elämästä iloineen ja suruineen, avoimesti ja rehellisesti sekä kaikesta kroonisten kipujen ympärillä olevista asioista. Viimeisimmässä postauksessani kerroin esimerkiksi kipukroonikon köyhyydestä Suomessa, minkä voi lukea täältä Miltä kipukroonikon köyhyys tuntuu Suomessa? Moni ei osaa arvatakaan, mihin kaikkeen kipukroonikon elämässä krooniset kivut vaikuttaa ja miten paljon luopumisen tuskaa siihen sisältyy.
Blogini tavoitteet ja ovatko ne täyttyneet?
Alunperin blogini ensisijaisena tavoitteena oli olla vertaistukiblogi, joka kuitenkin tavoittaisi myös monenlaisia lukijoita. Matkan varrella tavoittelin kuitenkin yhtälailla kaikenlaisia lukijoita ja olenkin onnistunut siinä hyvin! Vertaistukea kipukroonikoille on kohtalaisen hyvin saatavilla, mutta on paljon ihmisiä, joilla ei ole käsitystä siitä, millaista on oikeasti sairastaa ja olla kipukroonikko nykypäivän Suomessa! Haluan lisätä tietoisuutta asioista ja avata ihmisille meidän etenkin nuorena sairastuneiden erilaista elämää. Tavoitteena onkin olla "äänenä" kipukroonikoiden ja vammaisten puolesta. Siinäkin olen mielestäni onnistunut.
Haluaisin myös tuoda toivoa, että elämässä voi selvitä "voittajana" vaikeistakin kokemuksista ja haasteista huolimatta sekä elää elämisen arvoista ja hyvää elämää! Olen saanutkin siitä hyvää palautetta ja ettei kirjoituksistani näy läpi sellainen "uhriutuminen", vaan selviytyminen ja toiveikkuus! Siitäkin huolimatta, että olen kertonut hyvin avoimesti ja rehellisesti kipukroonikon elämästäni eri haasteineen, kuten esim. köyhyydestä, etä-äitiydestä ja törmäämistäni ennakkoluuloista "sinkkumarkkinoilla!" Jos jokin em. aiheista kiinnostaa ja haluat lukea lisää, niin blogin internetversiossa aiheet löytyvät avainsanoilla sivun oikeasta reunasta.
Eräs tavoitteeni oli alunperin myös tuoda enemmän esiin humorististakin persoonaani hauskuuttaen välillä lukijoita. Musta huumori ja kyky nauraa itselleen ovat eräitä selviytymiskeinojani, mutta jostain syystä en olekaan halunnut kirjoittaa tähän mennessä sellaisia postauksista blogiini, kirjoittamaani humoristista runoa lukuunottamatta. Sen voit käydä lukemassa täältä "KUIN KUOLLUT KANA".
Se on saanut etenkin muilta kipukroonikoilta palautetta, että on todella hauska se haluttiin julkaista Suomen kipu Ry:n "Kipupuomi" - lehdessä. Kipukroonikoiden on ollut varmaan helppo samaistua runon kuvaukseen elämästämme ja se muistuttaa itselleen nauramisen taidon tärkeydestä.
Se on kuitenkin ollut myös lyhin ja vähiten luettu postaukseni blogin puolella, joten ehkä sellaiselle ei ole" tilausta" blogissani, vaan ihmiset tulevat etsimään syvällisempää luettavaa. Mitä te lukijat olette mieltä kaipaisitteko blogiini myös huumoria? Koska se on iso osa persoonaani, niin saattaahan se täällä joskus vielä vilahtaa tai sitten ei. Aika näyttää, mistä milloinkin tekee mieli kirjoittaa!
Eräs syy bloggaamiseeni on ollut alusta lähtien täysin itsekäs eli, KOSKA MINÄ RAKASTAN ILMAISTA ITSEÄNI KIRJOITTAMALLA! Se on edelleen "voimassa" ja kun alun ns. pakollisten "Kuka minä olen" - postausten jälkeen, pääsin kirjoittamaan juuri sillä hetkellä mielessäni olevista aiheista, niin bloggaaminen on ollut entistäkin mielekkäämpää ja terapeuttisempaa!
Millainen ensimmäinen blogivuosi on ollut?
Ensimmäinen blogivuosi on ollut mielenkiintoinen ja antoisa matka! Koska en ole voinut olla vuosiin töissä työkyvyttömyyteni takia, niin pidän bloggaamista kokemuksena joka muistuttaa minua hatarasti työnteosta, merkityksellisestä tekemisestä ja yhteisöön kuulumisesta. Koska vointini on mitä on ja opin/muistan hitaammin uusia asioita, niin bloggaaminen on kyllä käynyt hetkittäin työstä!
En kirjoita blogia vain itseni takia saatika itselleni, vaan tahdon tavoittaa sillä lukijoita aiemmin mainitsemistani bloggaamisen syistä johtuen. En myöskään ole oppinut vielä tehokkaampaan ajanhallintaan, suunnitelmallisuuteen ja tuotteliaisuuteen, joten bloggaaminen on vienyt minulta paljon aikaa!
Kenelläkään ei varmaan kestä yhtä kauan aikaa saada tehtyä yhtä blogipostausta valmiiksi, kuin minulla! Tiheämmän postaustahdin saavuttamiseksi minun on opeteltava tehokkaammaksi ja tuotteliaammaksi. Sen avuksi etsin parhaillaan keinoja muilta bloggaajilta niin netistä, kuin Youtubesta ja tein oman kalenterin blogiasioita ja suunnitelmia varten.
Laittakaa ihmeessä kommenttikenttään parhaat vinkit tehdä blogipostaus lyhyemmässä ajassa sekä keinot ajanhallintaan! Opiskelen parhaillaan aiheesta Tiia Konttisen blogista sekä Youtubesta. Jos kaipaat hyviä vinkkejä bloggaamiseen, niin käy ihmeessä kurkkaamassa TIIA KONTTISEN SIVUT
Miksi harkitsin hetken blogini lopettamista?
Kipujen, jatkuvan väsymyksen, aivoverenvuodon jättämien jälkien sekä jatkuvien elämänmuutosten ja raskaan arkeni takia, bloggaaminen on välillä haastavaa! Varsinkin, jos sille on asettanut vähänkään tavoitteita olla muutakin, kuin "julkinen päiväkirja". Minulta on mennyt siihen paljon aikaa ja bloggaaminen saattaa myös helposti "viedä mennessään", mikä on sitten poissa muusta elämästä.
Tosin minun tapauksessani, koska joudun makaamaan paljon sängyssä muutenkin, se on poissa vaan television katselusta tai joskus maratonpuheluista ystäville. Nyt, kun minulla on pitkäaikaislainassa ystävältäni tabletti, on mahdollisuuteni tuottavampaan bloggaamiseen parantumassa! Kipujen takia on useimmiten vaikeaa istua tietokoneen äärellä. Aiemmin kirjoitin sängyssä ollessani asioita pelkästään vihkoon, koska puhelimeni ei tuntunut siinä kovin kätevältä. Sieltä sitten kirjoitin tekstit tietokoneelle, kun vointi salli istumisen.
Minua on harmittanut todella paljon se, miten harvakseltaan olen kyennyt ja ehtinyt postaamaan. Tiedän menettäneeni sen takia jonkin verran potentiaalisia lukijoita. Osa vanhoista lukijoistakin on myös saattanut lakata seuraamasta blogiani.
Vaikka isommat lukijamäärät eivät ole minulle pääasia, niin haluaisin kuitenkin blogiani lukevan muutkin, kuin äitini! Koen, että minulla on paljon annettavaa ja ideoita postausaiheiksi on vaikka kuinka paljon, rajatusta blogini aiheesta huolimatta! Postaustiheys on asia, mihin aion panostaa todenteolla jatkossa, mutta tietenkin vointini ja muun elämäni sallimissa rajoissa. Haluan kuitenkin voittaa niitä haasteita, mitä sairauteni on minuun esim. kirjoittajana jättänyt ja bloggaaminen on sitäpaitsi aivoilleni hyvää kuntoutusta!
Mutta tovin blogini mahdollista lopettamista mietittyäni, päätin kuitenkin jatkaa ainakin toisen vuoden. Miksi luovuttaisin nyt, kun olen vasta "pääsemässä vauhtiin" bloggaamisessa? Miksi luopuisin tästä mielekkäästä ja mielestäni hyödyllisestä tekemisestä, mitä voin edes jollain tavalla toteuttaa huonommassakin kunnossa sängystä käsin? Mitä sen sijaan muka tekisin ja mihin aikani käyttäisin "petipotilaana" ollessa? Joten iloksenne ja kauhuksenne en ole häviävämässä blogimaailmasta:D
Päätökseeni jatkaa bloggaamista vaikutti myöskin saamani hyvä palaute lukijoilta sekä joiltakin muilta bloggaajilta. Ne mielessä pitäen ja kiitollisena lukijoilleni jatkan innostunein mielin eteenpäin! Kiitos teille lukijat mukanaolosta, palautteesta, kommenteista, postausteni jakamisesta sekä blogisivujen seuraamisesta sosiaalisessa medmedia. Haluan myös kiittää bloggaajia "Etä-äiti" ja "Frutti di mutsi" kaikesta tuesta ja avusta blogini kanssa! Apunne ja tukenne on ollut kultaakin kalliimpaa.
Rakkaudella, Anne
En ole vielä kirjoittanut blogissani siitä, kuinka kipujani on hoidettu ja mitä kaikkea on tutkittu/sairauksia poissuljettu, mutta sen verran voin kertoa tässä kohtaa, että matka on ollut hyvin takkuinen! Nuorena kipukroonikkona kipujani aluksi vähäteltiin eikä minulle meinattu uskaltaa aloittaa riittävää kivunlievitystä, koska kipujen syytkin olivat epäselviä ja nykyajan lääketiede on kovin diagnoosikeskeistä. Jos kipujen syitä ei voida lääketieteellisin tutkimuksin osoittaa, niin niitä ei vaan ole (joidenkin mielestä) !
Kroonisten kipujen lisäksi, olen sairastanut hengenvaarallisen aivoverenvuodon heinäkuussa 2017. Aivoverenvuodosta olen kirjoittanut kolmen postauksen sarjan, minkä ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä KOKEMUKSENI HENGENVAARALLISESTA AIVOVERENVUODOSTA OSA 1 Työkyvyttömyyseläkkeelle jouduin kuitenkin jo ennen sitä. Onnekseni aivoverenvuodosta huolimatta sain säilyttää henkeni lisäksi fyysisestä toimintakyvystäni sen, mitä siitä on jäljellä! Sen sijaan se jätti jälkeensä ongelmia kognitiivisessa toimintakyvyssä ja rajua väsymysoireilua eli fatiikkioireita. Uuvun esim. blogipostauksen kirjoittamisesta ihan hirveästi ja ylipäätään kaikesta keskittymistä ja tarkkuutta vaativasta hommasta.
Tarvitsen jonkin verran avustajan apua arkiaskareissa selviytymiseen sekä vapaa-ajalla. Ulkona minulla on käytössäni pyörätuoli vähänkään pidemmillä matkoilla tai kipujen ollessa muuten vaan kovemmat. Kaikki mahdollinen rasitus lisää kipuja ja aiheuttaa myöskin rasituksen jälkeistä kovempaa kipuilua, mikä voi kestää tunteja tai päiviä riippuen rasituksen määrästä. Vointini vaihtelee rajusti päivän mittaan ja eri päivien välillä. Minulla ns. toimintakykyistä aikaa noin 3 tuntia vuorokaudessa aamupäivisin. Sen jälkeen tarvitsen ehdottomasti pitkät päiväunet eikä kroppani silti palaudu enää riittävästi, vaan joudun pötköttelemään yleensä iltapäivän ja illan sängyssä. Iltaisin edes istuminen ei enää kivuilta onnistu!
 |
| Ulkona tarvitsen yleensä pyörätuolia |
Miksi bloggaan näin epäseksikkäästä aiheesta?
Bloggaan epäseksikkäästä kipukroonikon elämästä, koska kroonisista kivuista kärsii Suomessa jopa miljoona ihmistä ja sen hoidossa on vielä parantamisen varaa, samoin kuin kipukroonikoihin suhtautumisessa. Kun mukaan lasketaan vielä kipukroonikoiden hoitohenkilökunta ja lähipiiri, on ihmisjoukko vieläkin suurempi, ketä asia erityisesti koskettaa.
Blogini tarkoitus ei ole silti olla pelkästään vertaistukiblogi, vaan erilainen lifestyleblogi. Blogini kertoo kipukroonikon elämästä iloineen ja suruineen, avoimesti ja rehellisesti sekä kaikesta kroonisten kipujen ympärillä olevista asioista. Viimeisimmässä postauksessani kerroin esimerkiksi kipukroonikon köyhyydestä Suomessa, minkä voi lukea täältä Miltä kipukroonikon köyhyys tuntuu Suomessa? Moni ei osaa arvatakaan, mihin kaikkeen kipukroonikon elämässä krooniset kivut vaikuttaa ja miten paljon luopumisen tuskaa siihen sisältyy.
Blogini tavoitteet ja ovatko ne täyttyneet?
Alunperin blogini ensisijaisena tavoitteena oli olla vertaistukiblogi, joka kuitenkin tavoittaisi myös monenlaisia lukijoita. Matkan varrella tavoittelin kuitenkin yhtälailla kaikenlaisia lukijoita ja olenkin onnistunut siinä hyvin! Vertaistukea kipukroonikoille on kohtalaisen hyvin saatavilla, mutta on paljon ihmisiä, joilla ei ole käsitystä siitä, millaista on oikeasti sairastaa ja olla kipukroonikko nykypäivän Suomessa! Haluan lisätä tietoisuutta asioista ja avata ihmisille meidän etenkin nuorena sairastuneiden erilaista elämää. Tavoitteena onkin olla "äänenä" kipukroonikoiden ja vammaisten puolesta. Siinäkin olen mielestäni onnistunut.
Haluaisin myös tuoda toivoa, että elämässä voi selvitä "voittajana" vaikeistakin kokemuksista ja haasteista huolimatta sekä elää elämisen arvoista ja hyvää elämää! Olen saanutkin siitä hyvää palautetta ja ettei kirjoituksistani näy läpi sellainen "uhriutuminen", vaan selviytyminen ja toiveikkuus! Siitäkin huolimatta, että olen kertonut hyvin avoimesti ja rehellisesti kipukroonikon elämästäni eri haasteineen, kuten esim. köyhyydestä, etä-äitiydestä ja törmäämistäni ennakkoluuloista "sinkkumarkkinoilla!" Jos jokin em. aiheista kiinnostaa ja haluat lukea lisää, niin blogin internetversiossa aiheet löytyvät avainsanoilla sivun oikeasta reunasta.
Eräs tavoitteeni oli alunperin myös tuoda enemmän esiin humorististakin persoonaani hauskuuttaen välillä lukijoita. Musta huumori ja kyky nauraa itselleen ovat eräitä selviytymiskeinojani, mutta jostain syystä en olekaan halunnut kirjoittaa tähän mennessä sellaisia postauksista blogiini, kirjoittamaani humoristista runoa lukuunottamatta. Sen voit käydä lukemassa täältä "KUIN KUOLLUT KANA".
Se on saanut etenkin muilta kipukroonikoilta palautetta, että on todella hauska se haluttiin julkaista Suomen kipu Ry:n "Kipupuomi" - lehdessä. Kipukroonikoiden on ollut varmaan helppo samaistua runon kuvaukseen elämästämme ja se muistuttaa itselleen nauramisen taidon tärkeydestä.
Se on kuitenkin ollut myös lyhin ja vähiten luettu postaukseni blogin puolella, joten ehkä sellaiselle ei ole" tilausta" blogissani, vaan ihmiset tulevat etsimään syvällisempää luettavaa. Mitä te lukijat olette mieltä kaipaisitteko blogiini myös huumoria? Koska se on iso osa persoonaani, niin saattaahan se täällä joskus vielä vilahtaa tai sitten ei. Aika näyttää, mistä milloinkin tekee mieli kirjoittaa!
Eräs syy bloggaamiseeni on ollut alusta lähtien täysin itsekäs eli, KOSKA MINÄ RAKASTAN ILMAISTA ITSEÄNI KIRJOITTAMALLA! Se on edelleen "voimassa" ja kun alun ns. pakollisten "Kuka minä olen" - postausten jälkeen, pääsin kirjoittamaan juuri sillä hetkellä mielessäni olevista aiheista, niin bloggaaminen on ollut entistäkin mielekkäämpää ja terapeuttisempaa!
 |
| Yksi syy bloggaamiseen on se, että haluan toimia "äänenä" kipukroonikoiden puolesta ja lisätä tietoisuutta siitä, millaista on elää kroonisten kipujen kanssa. |
Millainen ensimmäinen blogivuosi on ollut?
Ensimmäinen blogivuosi on ollut mielenkiintoinen ja antoisa matka! Koska en ole voinut olla vuosiin töissä työkyvyttömyyteni takia, niin pidän bloggaamista kokemuksena joka muistuttaa minua hatarasti työnteosta, merkityksellisestä tekemisestä ja yhteisöön kuulumisesta. Koska vointini on mitä on ja opin/muistan hitaammin uusia asioita, niin bloggaaminen on kyllä käynyt hetkittäin työstä!
En kirjoita blogia vain itseni takia saatika itselleni, vaan tahdon tavoittaa sillä lukijoita aiemmin mainitsemistani bloggaamisen syistä johtuen. En myöskään ole oppinut vielä tehokkaampaan ajanhallintaan, suunnitelmallisuuteen ja tuotteliaisuuteen, joten bloggaaminen on vienyt minulta paljon aikaa!
Kenelläkään ei varmaan kestä yhtä kauan aikaa saada tehtyä yhtä blogipostausta valmiiksi, kuin minulla! Tiheämmän postaustahdin saavuttamiseksi minun on opeteltava tehokkaammaksi ja tuotteliaammaksi. Sen avuksi etsin parhaillaan keinoja muilta bloggaajilta niin netistä, kuin Youtubesta ja tein oman kalenterin blogiasioita ja suunnitelmia varten.
Laittakaa ihmeessä kommenttikenttään parhaat vinkit tehdä blogipostaus lyhyemmässä ajassa sekä keinot ajanhallintaan! Opiskelen parhaillaan aiheesta Tiia Konttisen blogista sekä Youtubesta. Jos kaipaat hyviä vinkkejä bloggaamiseen, niin käy ihmeessä kurkkaamassa TIIA KONTTISEN SIVUT
Miksi harkitsin hetken blogini lopettamista?
Kipujen, jatkuvan väsymyksen, aivoverenvuodon jättämien jälkien sekä jatkuvien elämänmuutosten ja raskaan arkeni takia, bloggaaminen on välillä haastavaa! Varsinkin, jos sille on asettanut vähänkään tavoitteita olla muutakin, kuin "julkinen päiväkirja". Minulta on mennyt siihen paljon aikaa ja bloggaaminen saattaa myös helposti "viedä mennessään", mikä on sitten poissa muusta elämästä.
Tosin minun tapauksessani, koska joudun makaamaan paljon sängyssä muutenkin, se on poissa vaan television katselusta tai joskus maratonpuheluista ystäville. Nyt, kun minulla on pitkäaikaislainassa ystävältäni tabletti, on mahdollisuuteni tuottavampaan bloggaamiseen parantumassa! Kipujen takia on useimmiten vaikeaa istua tietokoneen äärellä. Aiemmin kirjoitin sängyssä ollessani asioita pelkästään vihkoon, koska puhelimeni ei tuntunut siinä kovin kätevältä. Sieltä sitten kirjoitin tekstit tietokoneelle, kun vointi salli istumisen.
Minua on harmittanut todella paljon se, miten harvakseltaan olen kyennyt ja ehtinyt postaamaan. Tiedän menettäneeni sen takia jonkin verran potentiaalisia lukijoita. Osa vanhoista lukijoistakin on myös saattanut lakata seuraamasta blogiani.
Vaikka isommat lukijamäärät eivät ole minulle pääasia, niin haluaisin kuitenkin blogiani lukevan muutkin, kuin äitini! Koen, että minulla on paljon annettavaa ja ideoita postausaiheiksi on vaikka kuinka paljon, rajatusta blogini aiheesta huolimatta! Postaustiheys on asia, mihin aion panostaa todenteolla jatkossa, mutta tietenkin vointini ja muun elämäni sallimissa rajoissa. Haluan kuitenkin voittaa niitä haasteita, mitä sairauteni on minuun esim. kirjoittajana jättänyt ja bloggaaminen on sitäpaitsi aivoilleni hyvää kuntoutusta!
Mutta tovin blogini mahdollista lopettamista mietittyäni, päätin kuitenkin jatkaa ainakin toisen vuoden. Miksi luovuttaisin nyt, kun olen vasta "pääsemässä vauhtiin" bloggaamisessa? Miksi luopuisin tästä mielekkäästä ja mielestäni hyödyllisestä tekemisestä, mitä voin edes jollain tavalla toteuttaa huonommassakin kunnossa sängystä käsin? Mitä sen sijaan muka tekisin ja mihin aikani käyttäisin "petipotilaana" ollessa? Joten iloksenne ja kauhuksenne en ole häviävämässä blogimaailmasta:D
Päätökseeni jatkaa bloggaamista vaikutti myöskin saamani hyvä palaute lukijoilta sekä joiltakin muilta bloggaajilta. Ne mielessä pitäen ja kiitollisena lukijoilleni jatkan innostunein mielin eteenpäin! Kiitos teille lukijat mukanaolosta, palautteesta, kommenteista, postausteni jakamisesta sekä blogisivujen seuraamisesta sosiaalisessa medmedia. Haluan myös kiittää bloggaajia "Etä-äiti" ja "Frutti di mutsi" kaikesta tuesta ja avusta blogini kanssa! Apunne ja tukenne on ollut kultaakin kalliimpaa.
Rakkaudella, Anne
