KOKEMUKSENI HENGENVAARALLISESTA AIVOVERENVUODOSTA OSA 1

 Alkusanat

Tässä postauksessa kerron siitä, millainen kokemus aivoverenvuoto oli. Kerron myös, mitä jälkiä se jätti minuun fyysisesti ja psyykkisesti.

Jaan postauksen kolmeen osaan, koska asiaa on niin paljon, mitä kokemukseen liittyen haluan teille jakaa.


Aloitan kertomalla syyn aivoverenvuotooni sekä millaisia aivoverenvuodon-ja infarktin oireet yleisimmin ovat. Toivon postauksesta olevan hyötyä teille niin, että osaisitte tunnistaa aivoverenkiertohäiriöiden oireet itsellänne tai läheisillänne.

Nimittäin vuonna 2017 korvaamaton kovalevy-hankkeen TNS-gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista eivät tunnista aivoverenkiertohäiriöiden oireita (6.2.2017 Maaseuduntulevaisuus). 

Tunnistatko sinä aivoverenkiertohäiriöiden oireet?

Olen kokenut itse ja kuullut liikaa siitä, että edes terveydenhuollon ammattilaiset Suomessa eivät ole vieläkään tarpeeksi valveutuneita asiassa. Tiedän muutamia tapauksia, mitkä eivät ole päättyneet hyvin juuri tästä syystä.

Ihmetyttää, miten se on mahdollista näinkin yleisen ja pitkään tunnetun sairauden suhteen, kuten aivoverenkiertöhäiriöt. Toivottavasti tilanne paranee lähitulevaisuudessa ja asian tiimoilta järjestettäisiin lisää koulutusta terveydenhuollon ammattilaisille.

Minun tarinanihan päättyi lopulta hyvin ja sain enimmäkseen oikein hyvää hoitoa, mutta ambulanssin ensihoitajat tekivät virhearvion eivätkä tunnistaneet melko selviä aivoverenvuodon oireitani. Se olisi voinut pahimmillaan voinut koitua kohtalokseni. Aivotapahtumissa nopea hoitoonpääsy on ensiarvoisen tärkeää! Esimerkiksi aivoinfarktissa ei voida aloittaa enää lainkaan liuotushoitoa, jos oireet ovat kestäneet jo yli 4,5 tuntia. 



Aivoverenvuodon syyt ja riskitekijät

Aivoverenvuoto- ja infarkti voi johtua monesta eri syystä. Terveyskylän aivotalo.fi- sivustolla aivoverenvuotojen syistä kerrotaan seuraavaa:

"Kallonsisäinen verenvuoto voi johtua monista syistä, kuten pään vammasta, aivoverisuonten muutoksesta kuten aneyrusmasta (SAV eli lukinkalvonalainen verenvuoto) tai olla spontaani ilman selkeää ulkopuolista tai rakenteellista syytä."

Minulla on sukurasite saada aneyrysmia eli aivovaltimon pullistumia ja ne voivat kasvaessaan ja puhjetessaan aiheuttaa lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon (SAV) ja juuri näin minulle kävi.

Sukurasitteen lisäksi olen ikävä kyllä polttanut myös tupakkaa useamman vuoden, mikä on toinen riskitekijä kohdallani. Muita riskitekijöitä ovat esim. korkea verenpaine, mutta verenpaineet minulla ovat olleet hyvät, ainakin tähän asti. Vaihdevuodet ylittäneillä naisilla on myös suurentunut riski aneyrysmiin.

Minulla ei ollut mitään tietoa aneyrysmasta päässäni ennen kuin se puhkesi ja aiheutti aivoverenvuodon. Näin onkin monilla ihmisillä ja aneyrysmia saatetaan löytää sattumanvaraisena löydöksenä kuvantamisen yhteydessä.

Aneyrysmia on noin 100 000-150 000 suomalaisella ja vain noin joka neljäs aneyrysma aiheuttaa oireita ja puhkeaa ihmisen elinaikana. Sen takia kaikkia löydäksiä ei rutiininomaisesti lähdetä hoitamaan.

Aivoverenvuodon- ja infarktin oireet

Aivoverenvuodon-ja infarktin oireista kerrotaan Terveyskylän aivotalo.fi-sivustolla näin:


"Aivoverenvuodon oireet ovat usein samankaltaisia kuin aivoinfarktin aiheuttamat oireet. Oireina on usein toisen käden ja jalan heikkous ja tunnottomuus, johon voi liittyä puheen puuromaisuus tai sanojen tuottamisen vaikeus. Oire riippuu siitä, mille aivojen alueelle veri on vuotanut ja aiheuttanut vaurion. Myös päänsärky ja pahoinvointi ovat yleisiä aivoverenvuodon oireita." 

Muualta olen lukenut ja kuullut, että em. lisäksi suupielen roikkuminen, näköhäiriöt ja kaksoiskuvat näkökentässä ovat myös yleisiä oireita.

Aivoverenvuodon- ja infarktin oireet riippuvat siitä, missä kohden aivoja tapahtuma on sattunut.

 
Minulla oli oireena äkillinen outo tunne päässä (ikään kuin pään sisällä tuntuva "rusahdus") ja sen jälkeen tajunnanmenetys, huimaus, pahoinvointi, oksentelu ja kykenemättämyys tuottaa monimutkaisia lauseita. Lisäksi minulle iski tajunnanmenetyksen jälkeen niin raju päänsärky, että en ole mitään vastaavaa ennen kokenut. Parin tunnin kuluttua en myöskään yhtäkkiä tuntenut lainkaan oikeaa jalkaani. 

Oireeni olivat siis hyvin selkeät, äkilliset ja rajut. Huomioikaa kuitenkin, että ne voivat olla myös  paljon lievempiä, kuin minun kokemukseni.


Minun kokemukseni aivoverenvuodosta

Nyt kerron alusta koko tapahtumaketjun ja kokemukseni aivoverenvuodosta, sen hoidosta ja sen jättämistä jäljistä toimintakykyyni.


Kaikki alkoi kauniina kesäpäivänä 2.7.2017. Asuin silloin Keski-Suomessa Saarijärvellä. Tuosta päivästä tuli samalla uuden elämäni syntymäpäivä. Olen siis "jatkoajalla". Näin usein asiasta puhutaan aivotapahtuman läpikäyneiden piirissä.

Kyse on todellakin hengenvaarallisesta ja vaikeitakin toimintakyvyn ongelmia aiheuttavasta sairaudesta, johon minunkin kaksi sukulaistani on, surullista kyllä, menehtynyt...

Takaisin palatakseni tuohon kauniiseen kesäpäivään, niin olin silloin valmistelemassa entisen miesystäväni Teron valmistujaisjuhlien toista juhlapäivää.

Servetit olivat yläkerrassa ja lähdin niitä hakemaan. Samalla menin käymään poikkeuksellisesti yläkerran vessassa alakerran wc:n sijaan.

Yhtäkkiä wc-pöntöllä istuessani pääni sisällä tuntui voimakas "rusahdus" ja minua alkoi pyörryttää kovasti. Ehdin juuri huutamaan apua, kunnes menetin tajuntani.

Tero ja vanhin poikani Kasimir olivat onneksi kuulleet avunhuutoni ja rientäneet yläkertaan. Kun tajuntani palautui, huomasin heidät hädissään puhuttelemassa minua vierelläni. Istuin edelleen pöntön päällä, joskin siinä hädin tuskin pysyen.

Tajunnanpalautumisen jälkeen, tunsin päässäni niin rajua päänsärkyä etten ollut eläissäni sellaista kokenut. Koko päätäni särki, mutta etenkin takaraivoa ja niskani oli käsittämättömän jäykkä (sekin on yksi aivoverenvuodon melko yleinen oire). Kipu oli niin hirveää, että kykenin vain huutamaan ja pitelemään päätäni.

Tero yritti kysellä minulta asioita, mutta en pystynyt oikein vastaamaan ja jatkoin vain huutamista kivuissani. Hän ymmärsi jonkin olevan todella pahasti pielessä ja käski Kasimirin soittamaan ambulanssin ja menemään ensihoitajia vastaan.

Sillä aikaa Tero auttoi minut alas wc- pöntöltä. Minulle tuli todella huono olo ja aloin oksennella. Huusin edelleen kovasti kivun jyskyttäessä takaraivossani ja koko päässäni. Pysyin hädin tuskin tajuissani. 

Minulla oli todella outo ja epätodellinen olo. En kyennyt ajattelemaan normaalisti enkä ymmärtänyt siksi lainkaan miettiä, mistä oireissani voisi olla kyse. En, vaikka olen ollut ammatiltani lähihoitaja. En myöskään pystynyt tuottamaan pitkiä lauseita. Sain jotenkuten vastattua lähinnä kysymyksiin kyllä tai ei.

Pian onneksi ambulanssi tuli ja samoin isä, joka oli naapurista huomannut ambulanssin pihallani. Isä kysyi tunnistanko hänet ja nyökyttelin. Ensihoitajat kyselivät muilta, mitä oli tapahtunut, koska en pystynyt itse juurikaan puhumaan. Tero selitti heille tilanteen.

He kyselivät myös perussairauksistani. Tero kertoi kroonisista kivuistani ja sen kipulääkityksestä. Isä mainitsi myös masennuksen, mikä on totta, että minulla on ollut krooninen toistuva masennus kipujeni takia.

Ikävä kyllä, ensihoitajat päättivät takertua masennus-diagnoosiini ja väittivät, että kyse voisi nyt olla "psyykkisestä kivusta". Minä en muista mitään tuosta keskustelusta, mutta Tero ja Kasimir ovat kertoneet minulle siitä.

Ensihoitajien empiessä mahdollista "psyykkistä kipuani" ja olisiko minua tarvetta viedä ja minne, Kasimir ärähti heille, että "V*tut äidillä ole mitään psyykkistä kipua! Nyt on kyse jostain vakavasta, koska äiti ei ole ollut koskaan noin kipeä." Minä en kyennyt sanomaan mielipidettäni ja anomaan apua.

Lopulta he päättivät ottaa minut mukaansa ja käskivät minun mennä itse yläkerran portaat alas. Sanoin etten pysty kävelemään. He alkoivat selittämään ääneen, kuinka vaikeaa heidän olisi saada minut paareilla alas. He olivat äkäisen kuulloisia ja hermostuneita minuun, mutta luovuttivat huomatessaan ettei minusta todellakaan ollut kävelemään.

Hakiessaan paareja, he huomasivat koiraportin olevan tiellä. Kasimir tomerana poikana ruuvasi sen irti sillä aikaa, kun ensihoitajat lastasivat minua paariensa kyytiin.

Vihdoin ambulanssiin päästyäni, kuulin heidän empivän minne minut pitäisi viedä. Vaihtoehdot olivat Saarijärven terveyskeskus tai Jyväskylän keskussairaala 70 kilometrin päässä. Pian toinen heistä tuumasi tympeällä äänellä lausettaan venyttäen, että "Viedään terveyskeskukseen!".

Minulla sattui olemaan siinä hetkessä hieman "selvempi" olo ja hätäännyin, koska tiesin etten saisi riittävää apua terveyskeskuksesta. Mutta koska en pystynyt muodostamaan niin monimutkaisia lauseita sanoakseni mielipidettäni, niin minun oli vain tyydyttävä heidän ratkaisuunsa.

(JATKUU SEURAAVASSA OSASSA!!!)


Rakkaudella, Anne 





LÄHTEET ja lisätietoa aivoverenkiertohäiriöstä

    aivoverenvuoto:
  
https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/sairaudet/aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6t/aivoverenvuoto  

aivoverenkiertohäiriöt 

https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/sairaudet/aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6t/mik%C3%A4-on-aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6

aivoverenkiertohäiriön oireet ja niiden tunnistaminen

https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/sairaudet/aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6t/aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6n-oireet-ja-tunnistaminen

aivoinfarkti ja TIA

 https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/sairaudet/aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6t/aivoinfarkti-ja-tia