keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Bloggaamista kivun kanssa

"Otteesi minusta on taas aivan liian vahva. Kuristat minua kaksin käsin enkä meinaa saada henkeä. Sydämeni hakkaa kiihkeästi. Hengitykseni on vain pinnallisia nykäyksiä. Nihkeä kylmän hiki puskee ihoni läpi ja minua paleltaa. Samaan aikaan sisuskaluni lantion uumenissa ja rakkoni ovat tulessa. Palan kuin roviolla.
Minua itkettää, mutta en jaksa itkeä. Kyyneleet valuvat kai näkymättöminä jossain sisälläni. Olen niin kuoleman väsynyt tähän, sinuun ja elämään kanssasi.

Kipu, kuinka minä vihaankaan sinua!" (Päiväkirjamerkintä 12.10.2016)


Kuka minä olen?

Olen Anne ja olen kipukroonikko, tuossa järjestyksessä. On ollut aikoja, jolloin olen ollut ensisijaisesti kipukroonikko ja sitten vasta minä. Nyt koen onneksi itseni näin. Blogini kertoo elämästäni kroonisten kipujen kanssa ja niistä huolimatta. Olen siis kärsinyt jo yli 10 vuotta jatkuvista ja kovista lantion- ja rakonalueen kivuista. Tarkoitan siis kipuja, mitkä jylläävät taukoamatta yötäpäivää.

Kipujen kovuusaste vaihtelee, mutta kivutonta hetkeä ei näinä vuosina ole ollut. Yleensä kivut vaihtelevat melko kovasta aina lähes sietämättömään asti. Joka ikinen liike ja muu kuin makuuasennossa oleminen, pahentavat kipuja. Silti levossakaan en saa niiltä rauhaa. Voitte varmaan kuvitella, että elämäni on kipujen takia hankalaa ja liikkuminen hyvin rajoittunutta.

Olen kuitenkin säilyttänyt kivuista huolimatta hullun huumorintajuni ja hauskuuteni. Innostun edelleen helposti asioista ja ideoin milloin mitäkin. Viimeisin ideani oli tämän blogin aloittaminen. Tässä sitä riittääkin taas haastetta kipukroonikolle pidemmäksikin aikaa. Kaikkeen sitä pitääkin kivuissa ryhtyä! Kroppa vaan ei (pentele vieköön) meinaa aina pysyä vauhdikkaan persoonani perässä. Lempinimeni "Höyry" ja "Latvakakkonen" kertovat varmaan jotain minusta.

Olen myös syvällinen, tunteellinen ja empaattinen. Minun on ihme kyllä edelleen helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Minulla on monta hyvää ystävää ja paljon kavereita. Toki kivut rajoittavat sosiaalista elämääni, mutta kompensoin sitä olemalla ahkera puhelimen ja sosiaalisen median käyttäjä.

Toivo, että persoonani ja kipujen kanssa eläminen välittyisi blogissani lukijoille kaikkine niiden puolineen. Haluan olla rehellinen ja aito oma itseni. Aion avata paljon elämästäni, mutta muutamat asiat säilytän itselläni. Se johtuu osittain siitä, että joihinkin asioihin liittyy muitakin ihmisiä.

Perheeni

Kerron hiukan teille perheestäni, koska he ovat osittain blogissani mukana. Tulen kertomaan ainakin erilaisesta äitiydestä kipujen varjossa sekä laittamaan kuvia kauniista koirastamme aina kyllästymiseen asti.

Asun Savossa miesystäväni Teron ja hauskan Nemi-koiramme kanssa. Nemi on sekarotuinen mimmi ja täytti juuri kaksi vuotta. Se on melko hulvaton tapaus ja sopii niin täydellisesti perheeseemme.

Minulla on kaksi upeaa ja ah, niin erilaista teini-ikäistä poikaa. He muuttivat isänsä luokse yhteisestä sopimuksestamme pari vuotta sitten. Välimatkaa on vain neljä kilometriä, joten näen heitä usein.

Kasimir on pojista vanhempi ja täyttää pian 17 vuotta (mihin tämä aika oikein rientääkään!). Hän on komea nuori mies ja opiskelee rakennusalaa oppisopimuskoulutuksena. Joonas on 14-vuotias ja sai juuri aivan huikean todistuksen 8:lta luokalta. Älykkyyttään hän ei ole kyllä minulta perinyt, ilmiselvästikään.

Pojat ovat antaneet blogini aloittamiselle täyden tukensa ja se merkitsee minulle paljon! En olisi ryhtynyt tähän, jos asia vaivaisi heitä jotenkin.





Blogini aloittamisen syyt 

Toivoisin tietenkin ensisijaisesti voivani olla blogini kautta vertaistukena muille kroonisista kivuista kärsiville. Olisi kuitenkin mukavaa, jos blogini houkuttelisi matkaansa monenlaisia lukijoita. Monilla ei ole tietoa tai riittävää ymmärrystä kipukroonikoiden elämästä. Meitä on Suomessakin yllättävän paljon. Ehkä blogistani voisi saada vinkkejä, kuinka kohdata kipukroonikko. Onko kenties jotain, mitä kipukroonikolle ei kannata sanoa? Mahtavaa olisi, jos hoitohenkilökunnan ammattilaisiakin eksyisi joskus tekstejäni lukemaan.

Haluan olla äänenä kipukroonikoiden ja vammaisten puolesta. Haluan kertoa erilaisuudesta kaikkien noiden satojen kauneus- ja muotiblogien maailmassa. En tarkoita tällä sitä, että niissä olisi mielestäni mitään vikaa! Seuraan itsekin monia kivoja kauneusblogeja, mutta mielestäni joukkoon mahtuisi monen muunkin tyyppisiä aiheita käsitteleviä juttuja.

Elämä, kun ei ole kaikilla sitä, että saa olla terva, matkustella ja on taloudellisia mahdollisuuksia käydä laittamassa "räpsyripsiä" ja hiustenpidennyksiä. Sairaudet ja kivut voivat kohdata elämän aikana ketä vain meistä.

Toivoisin myös, etteivät ihmiset pitäisi terveyttään niin itsestäänselvyytenä, vaan muistaisivat olla kiitollisia siitä. Se on iso asia, jos saa säilyttää terveytensä, käydä töissä ja hankkia elantonsa. Varsinkin, kun tämä yhteiskunta vielä arvottaa ihmisiä pitkälti työn kautta.

Haluaisin tuoda ihmisille toivoa, että monenlaisista elämänhaasteista voi selvitä. Vaikka vaikeudet olisivat ihmisillä elämässään hyvin erilaiset, niin keinot kyetä selviytymään eteenpäin ovat osittain samanlaisia. Kipujen lisäksi en ole ollut tietenkään itsekään immuuni muille haasteille elämässä. Olen käynyt läpi mm. hyvin vaikean avioeron.

Kaikesta elämässäni kokemastani huolimatta, olen mielestäni selvinnyt kutakuinkin voittajana! Minulla on elämänhalua, unelmia ja intoa tehdä kaikkea sitä, mihin vielä suinkin pystyn. Vaikka olen joutunut luopumaan elämässäni hyvin paljosta, keskityn mieluummin siihen, mitä hyvää on kuitenkin vielä jäljellä ja saavutettavissa.

Toivon voivani välillä myös ihan vain hauskuuttaa ja viihdyttää lukijoita! Rakastan mustaa huumoria sekä sarkasmia. Ne ovat yksi selviytymiskeinoni kipujen kanssa. Osaan myös nauraa itselleni. Blogini tekstit eivät siis tule olemaan pelkää kipua, tuskaa ja kärsimystä, vaan myös iloa, toivoa, huumoria ja naurua.

Yksi syy blogini kirjoittamiseen on rehellisesti täysin itsekäs: koska minusta kirjoittaminen on vaan niin mukavaa! Se on lisäksi hyvinkin terapeuttista. Omaan päiväkirjaan raapustaminen on välillä tylsää, joten bloggaaminen tuo siihen kivaa vaihtelua.

Minulla on blogin lisäksi samalla nimellä toimiva Facebook-sivu, missä minua voi myös seurata. Linkki Facebook-sivulle löytyy postauksen lopusta, kuten myös sähköpostiosoitteeni.

Odotan mielenkiinnolla ja innolla vuorovaikutusta lukijoiden kanssa. Vastaaminen ikävä kyllä saattaa joskus kestää vointini takia, varsinkin jos saan paljon yhteydenottoja. Lupaan kuitenkin yrittää parhaani mukaan vastailla kaikille tai ainakin mahdollisimman monelle.

Tervetuloa mukaan seuraamaan elämänmakuista ja erilaista kipuelämääni.

Seuraavaan kertaan (toivottavasti)!

Rakkaudella, Anne (tai "latvakakkonen")


Yhteystiedot:

Sähköpostiosoite: kivunkahdetkasvot@gmail.com

Facebook: https://www.facebook.com/kivunkahdetkasvot


4 kommenttia:

  1. Hei, blogisi on todella hieno. Olet todella vahva ja rohkea. Blogisi aloittamisen syyt ovat vaikuttavia, on hienoa että haluat tuoda esiin millaista on elää hankalan kroonisen kivun kanssa. toivon, että hoitohenkilökuntaa eksyisi lukemaan blogiasi, muutenkin on hienoa jos kanssaihmisten tietoisuus kroonisesta kivusta lisääntyy.
    Paljon voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kitiara ihanasta kommentistasi♡ Mukavaa kesää sinulle!

      Poista
  2. Meidän tarina on hyvin samankaltainen ja löydän sinusta muutenkin kuin vain kipu, yhtäläisyyksiä itseeni nähden. Onneksi löysin blogisi. Tsemppiä blogiin ja elämään blogin takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle ♡ Voisin sanoa samaa, että onneksi löysin sinut ja blogisi!

      Poista

MUUTON MYÖTÄ UUSIA TUULIA TÄMÄN KIPUKROONIKON ELÄMÄSSÄ!

*MY DAY 16.1.2019 Tämä on toinen "My day"-tyyppinen postaukseni ja tällä kertaa kerron viime aikojen kuulumisistani, kuten muuto...