tiistai 22. joulukuuta 2020

KIPUKROONIKON JOULU JA MUUT JUHLAPYHÄT

Oletteko koskaan miettineet, miten kipukroonikko viettää joulua tai muita juhlapyhiä? Voin tietysti kertoa vain omista kokemuksistani, mutta luulen, että moni kipukroonikko voi samaistua moneen kohtaan tekstissäni.

Kipukroonikko saattaa stressata juhlapyhiä ja juhlia etukäteen

Juhlapyhät saattavat aiheuttaa kipukroonikolle stressiä jo etukäteen oman voinnin suhteen. Sitä enemmän asia aiheuttaa stressiä, mitä vieraammassa seurassa juhlapyhät tai juhlat viettää. Lähipiirin kanssa tilanne on yleensä helpompi, koska he ymmärtävät ehkä paremmin, jos kipukroonikon osallistuminen juhliin peruuntuu osin tai kokonaan kipujen takia (vaikka kyllähän sellainen tilanne harmittaakin kaikkia osapuolia kovin!). Vieraammat ihmiset saattavat loukkaantua kokemukseni mukaan herkemmin, mikäli kipukroonikko ei kykene tulemaan paikalle juhliin. Se johtuu varmaankin ihmisten ymmärtämättömyydestä.

Ja vaikka kipukroonikko kykenisi selviytymään paikan päälle juhliin muiden seuraan, mutta on silmiinnähden todella kipeä ja huonovointinen, niin hänelle voi tulla ikävä olo mahdollisesti muiden juhlamielen "pilaamisesta" ja vieraille puolestaan vaivautunut olo. Ei ole mukava tunne, jos kaikkien huomio kiinnittyy sinuun kipusairaana itse juhlimisen sijaan.

Minua itseäni kipukroonikkona stressaa aina kaikki menot, mitkä on lyöty lukkoon päivän ja varsinkin tunnin tarkkuudella, koska joudun silloin aina tekemään hirmuisesti järjestelyitä etukäteen, vointini murehtimisen lisäksi. En saa esim. rasittaa itseäni juhlia edeltävinä päivinä. Minun on myös mahdollisesti kipulääkittävä itseäni enemmän juhlien aikaan ja niiden jälkeen ns. "jälkikipujen" takia.

On juhlapyhissä ja juhlissa kuitenkin tietysti hyvätkin puolensa. Joskus, jos oikein onnistaa, kiputilanne onkin juhlien aikaan ihan siedettävällä tasolla ja pystyn jopa nauttimaan olostaan muiden seurassa. Juhlat ja juhlapyhät katkaisee varsinkin poissa työelämästä olevana kipukroonikkona arkea mukavasti, tuoden niihin vaihtelua ja juhlantuntua. 

Mutta ikävä kyllä juhlista seuraa aina kovat "jälkikivut" ja fatiikki, oli sitten ollut miten mukavaa tahansa. Se hinta ainakin minun on kipukroonikkona maksettava aina kaikesta mukavasta. Silti yleensä ajattelen, että se tuska on sen arvoista. Sainhan nimittäin kokea hetken juhlaa, viettää sosiaalista elämää ja mukaani paljon hyviä muistoja, minkä voimin jaksaa vaikeiden "jälkikipujenkin" yli:)

Jouluaatto "petipotilaana" sukulaisten ympäröimänä

Seuraavaksi haluan jakaa muistoni eräästä joulusta kipukroonikkona, vaikka se olikin vaikea joulu ja voisin kertoa myös niistä onnistuneemmista juhlapäivistä. Mutta haluan, että sen avulla ymmärtäisitte paremmin, miksi kipukroonikon voi olla joskus vaikeaa juhlia.

Muistan siis elävästi erään joulun jokunen vuosi sitten, jota olin valmistellut pitkään ja hartaasti. Sinä vuonna pojat viettivät jouluaattoa isänsä kanssa ja minä matkustin Kuopiosta Keski-Suomeen vanhempieni luokse. Sisarukseni kumppaneineen tulivat myös paikalle.

Perille päästyäni kivut äityivät todella pahaksi ja minua harmitti ihan vietävästi. Makasin suurimman osan ajasta pimeässä huoneessa erillään muista. Jouluaattoiltana raahauduin olohuoneeseen muiden seuraan tehden lattialle "sairausvuoteen" patjasta. Siinä maaten sitten osallistuin muiden ilakointiin sen, mitä kivuiltani jaksoin. Jouluvalmisteluihin en kuitenkaan voinut lainkaan osallistua. Onneksi perheeni ymmärsi sen ja tekivät kaiken porukalla valmiiksi, antaen minun levätä omassa rauhassani. Lopuksi he kutsuivat minut syömään "valmiiseen pöytään", mitä arvostin suuresti.

Mielessäni kuitenkin toivoin, että joulupyhät olisivat äkkiä ohi ja minulla olisi vähemmän paineita osallistua muiden seurassa joulun viettoon ja olla iloinen. Toivoin, että saisin vain potea kipujani rauhassa ja elää tavallista arkea. Kovissa kivuissa on vaikea olla muiden ihmisten ympäröimänä elleivät he ole aivan lähipiiriä. Silti, jos heitä on iso joukko, mistä lähtee paljon ääntä, se saattaa ahdistaa oikein kovissa kivuissa, jolloin itse kaipaisi vain hiljaisuutta ja omaa rauhaa.

Miten minä vietän joulun tänä vuonna?

Koska aion nyt kertoa, miten vietän joulua tänä vuonna niin, tässä yhteydessä on varmaan hyvä mainita, että en ole enää sinkku. Tapasin nimittäin Tinderissä ihanan miehen ja aloimme seurustelemaan syksyllä. Jani on minua kaksi vuotta nuorempi ja asuu 140 kilometrin päässä minusta.

Janissa parasta on se, että hän hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Hän on myös hyväsydäminen, uskollinen, rehellinen ja useimmiten aina niin aurinkoinen. Tietysti hänellä on myös mahtava huumorintaju ja on kovin kärsivällinen, koska muutoinhan minun kanssani ei pärjää;)

Koronan takia en uskalla lähteä viettämään joulua sukulaisten luona isolla porukalla, joten päätimme viettää joulua kahdestaan etelä-pohjanmaalla Janin luona. Pojat nimittäin eivät tänä jouluna ole tulossa luokseni.He tulevat mahdollisuuksien mukaan käymään sitten joulun jälkeen ennen Kasimirin armeijaan lähtöä.

Ensimmäistä kertaa Nemikään ei ole luonani jouluna, vaan on toisen entisen omistajansa eli entisen miesystäväni luona Kuopiossa. Nemi käy aika ajoin hänen luonaan hoidossa sopimuksemme mukaisesti. Siellä hän saa mielinmäärin liikuntaa ja monipuolisia kokemuksia ja minä puolestani huokaista hieman koiranhoidon velvollisuuksista.

Olemme koristelleet Janin kotia jouluiseksi. Meillä on jopa pieni, muovinen joulukuusikin. Ruokien suhteen päätimme vointini takia "mennä" tänä vuonna valmiilla jouluruo'illa kinkusta lähtien. Sen sijaan ajattelin ihan joulufiiliksen takia leipoa ensimmäistä kertaa aikoihin pari helppoa juttua.

Olemme suunnitelleet joulunviettoa niin, että vielä ennen joulua siivoamme yhdessä. Jouluaattona haluaisin aamusta meikata (sekin tuo juhlan tuntua, koska en vointini takia pysty meikkaamaan lähellekään niin usein, kuin haluaisin). Jani aikoo keittää aamulla riisipuuroa tavallisessa kattilassa. Minun vointini ei riitä riisipuuron keittoon, kuin haudekattilassa ja sellaista Janilla ei ole.

Puolen päivän aikaan Janin äiti tulee meille jouluruoalle. Sen jälkeen viimeistään tarvitsen ehdottomasti pitkät päiväunet, kuten tarvitsen joka päivä. Alkuillasta käymme joulusaunassa ja illan mittaan vaihdamme joululahjat. 

Huvittavinta tässä on se, että meidän pakettimme ovat täsmälleen saman kokoiset ja painoiset ja molempien paketit sisältää jotain särkyvää! On siis hyvin todennäköistä, että olemme ostaneet toisillemme samat joululahjat:D Lahjojen vaihdon jälkeen katsomme jonkin romanttisen komedian.

Tällaista olemme suunnitelleet, mutta aina on otettava huomioon se, millainen vointini ja jouluaattoa edeltävä yöni sattuu olemaan ja muuttaa tarvittaessa suunnitelmia. Joka tapauksessa juuri tällaista rauhallista joulua kaipaan ja tarvitsen tänä vuonna. Nimittäin sen verran huono on vointini ja toimintakykyni ollut ,sekä arkeni hektistä ja raskasta, että juuri nyt en jaksaisi isoa sukujuhlaa kovine metelineen ja jouluhössötyksineen. Vaikka tokihan nekin ovat olleet kivoja ja ennenkaikkea iloisia ja "elämänmakuisia" jouluja.

Hyvän joulun toivotukset

Toivottavasti jokainen meistä voisi nauttia tulevista joulunpyhistä kukin omalla tavallaan ja mahdollisista voinnin haasteista huolimatta. Kipukroonikon kannalta tärkeintä on yrittää olla stressaamatta liiaksi etukäteen sitä, mikä oma vointi mahtaa juhlapyhinä olla ja tietenkin levätä ennen joulua, että ei olisi jo valmiiksi kovin kipeä ja puhki. Se ei olekaan ihan niin yksinkertaista, mikäli joulunviettoon liittyy paljon valmisteluja, mitä pitäisi tehdä. 

Onneksi kuitenkin nykyään on paljon vaihtoehtoja. Voi ostaa esim. tarjottavat valmiiksi tehtynä, ettei energiaa kuluisi niiden valmistamiseen (kuten mekin päätimme toimia tänä jouluna). Siivouksesta ja muustakin voi tinkiä, vaikka ymmärrän hyvin halun pitää mahdollisista perinteistä kiinni, kuten saada normaalia siistimmän kodin jouluksi ja valmistaa edes jotain myös omin "pikku kätösin". Minulle ainakin iso osa joulun tunnelmasta syntyy nimenomaan juhlapyhiin valmistautumisesta eri tavoin, omin käsin jotain tekemällä ja erilaisista perinteistä.

Ei kuitenkaan unohdeta sitä, mikä joulussa on tärkeintä, kuten joulurauha, hyvän tekeminen ja läheisten mahdollinen läsnäolo (mikä tosin näin korona-aikana voi olla haastavaa). !Mahdollisimman ihanaa, rauhallista ja kivutonta joulua kaikille

Rakkaudella, Anne


Tämän vuoden joulukuusi on ensimmäistä kertaa valkoinen.



4 kommenttia:

  1. Ihanaa ensimmäistä yhteistä joulua teille <3 tunnelma on pääasia sekä se yhdessäolo. Juuri otin uunista punajuuri-koskenlaskijapaistoksen, huomenna teen lohipiirakan loppuun sekä salaatin, mies tekee paistin ja perunat. Mieheni lapset ovat nyt meillä, huomenna tulee anoppi miehineen kylään ja aattona ajamme minun kotipuoleen kylään. Muutoin ollaan pyhät kahdestaan, en jaksa tehdä sen suurempaa joulusiivousta, siivoilen sitten pyhinä kun on vapaata :)
    Ihanaa kun Nemi pääsee vähän eri ympäristöön ja saa uusia aktiviteetteja. Se tekee koiralle hyvää. Minäkin annoin Hipun aina exälle maalle kun kaupungissa oli kesällä kuuma eikä mulla ollut omaa pihaa. Koiran parasta ajatellen vaikka ikävä aina oli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi ja jouluntoivotuksista:) Hyvää joulua myös teille! Mukavalta kuullosti teidän joulusuunnitelmat:) Minäkin olen yrittänyt aina miettiä Nemin ja lasten parasta, vaikka se onkin joskus tarkoittanut ikävöimistä tai jopa vaikeitakin päätöksiä/valintoja!

      Hyvää loppuvuotta ja uutta vuotta 2021 teidän poppoolle ja halipusut ihanalle Hipulle:)

      Terkuin, Anne

      Poista
  2. Nythän mua tietenkin kiinnostaa miten joulunne todellisuudessa meni.
    Itte ihan suotta panikoin aaton vietosta vävyn luona. Kun kolme joulutraumatikkoa ja yksi neurokirjoinen lapsi (jota varjellaan kaikin tavoin stressijoululta) kokoontuu saman pöydän ääreen, mikään ei voi mennä pieleen. Eikä mennytkään. Kipukroonikon unelmajoulu. Tosin kun kotiuduin iltakuuden jälkeen olin arviolta seittemältä ihan umpiunessa. Pitkälle joulupäivän asti.
    Kuolevainen ei vaan mitenkään saata ymmärtää erityisvaatimuksiamme arjen poikkeustilanteissa. Halein Liskis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kiva, että joulusi oli onnistunut, vaikkakin väsähdit sosiaalisuudesta ja juhlinnasta. Minulla on sama homma. Meidän joulumme oli (ihme kyllä) melkolailla suunnitelmien mukainen ja rauhallinen:)Ylitin itseni ja kivut olivat kutakuinkin hallinnassa, niin onnistuin jopa Janin avustuksella leipomaan helpot pari leipomusta ensimmäistä kertaa aikoihin:) Oikein hyvää loppuvuotta ja uutta vuotta 2021 sinulle!

      Toivottaa, Anne

      Poista

"KIVUN KAHDET KASVOT"- BLOGI LOPETTAA! MITÄ TULEE TILALLE?

Ensinnäkin anteeksi pitkä hiljaisuuteni, mutta minun täytyi ottaa itselleni aikaa pohtia tätä asiaa! Tein lopulta kuitenkin vaikean päätökse...