Ensinnäkin anteeksi pitkä hiljaisuuteni, mutta minun täytyi ottaa itselleni aikaa pohtia tätä asiaa! Tein lopulta kuitenkin vaikean päätöksen. Kuten otsikkokin kertoo, niin lopetan "Kivun kahdet kasvot"-blogin onnellisena ja tyytyväisenä, mutta samalla kuitenkin myös haikein mielin. Olen nimittäin kirjoittanut tätä blogiani kohta kolme vuotta ja kasvanut sen myötä/kanssa niin paljon, etten vaan vkoe pystyväni enää jatkamaan.
Minusta myös tuntuu, että olen sanonut suurinpiirtein kaiken sen, mitä halusinkin blogillani sanoa. Olen kirjoittanut monipuolisesti ja kattavasti elämästä kroonisten kipujen ja aivoverenvuodon kokeneena.
Pyrkimykseni oli olla kroonisen kivun "asiantuntija"- ja lifestyle-blogi, joka puhuttelee niin kroonisesta kivusta kärsiviä, kuin heitä, ketkä haluavat saada aiheesta lisää tietoa ja kokemustietoa. Palautteen ja lukijakuntani perusteella, taisinkin onnistua siinä melko hyvin:)
Näiden lisäksi elämäntilanteenikin on muuttunut niin paljon, että minulla ei ole oikein aikaa ja voimia ainakaan juuri tällaiselle blogille! Rakastan kirjoittamista yli kaiken, joten aion kuitenkin ylläpitää ja kehittää niitä taitoja muulla tavalla!
Niimpä olenkin päättänyt, että kirjoitan vihdoinkin kirjan (josta olen haaveillut vuosia eli nuoruudestani lähtien)! Ensimmäinen kirjani tulee ehdottomasti olemaan omaeläkerta monivaiheisesta elämästäni!
Kirjoitan kirjan noin vuodessa ja sivun päivässä, jotta en ottaisi voinnilleni liian isoa haastetta! Minun elämäni, kun on jo muutenkin kovin "työntäyteistä"! Aamupäiviä rytmittää avustajien käynnit ja heidän lähdettyään, koittaa pakollisien päiväunien aika.
Tiedän, että se voi kuullostaa helpolta, mutta, kun se on pakollista vointini takia, niin ei se olekaan enää niin mukavaa! Usein mietin sängyssä, että "Onpa harmi, kun täytyy nukkua, vaikka voisin tehdä sitä ja tätä"! Mutta ei. Minun on ihan PAKKO nukkua tai koko loppupäivän olen täysin työ- ja toimintakyvytön!
Löysin itsestäni sisäisen "pienyrittäjän"!
Kuten olen moneen kertaan todennut, niin taloudellinen ahdinkoni pakotti minut etsimään voinnilleni sopivaa osa-aikatyötä, jota voisin tehdä kotoa käsin.
Toki minulla on ollut muutenkin aina toiveena se, että saisin elätettyä itse itseni! Minä en kuitenkaan uskonut kykyihini ja kyvykkyyteeni tehdä minkäänlaista työtä, kunnes minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen löysin verkostomarkkinoinnin (tarkemmin sanottuna Oriflamen) ja kevytyrittäjyyden! Enkä voisi olla tyytyväisempi, että lähdin mukaan! Rakastan työtäni, työkavereita, etenemismahdollisuuksia ja sitä, että saan tehdä monipuolista ja sopivan haastavaa työtä kauneuden parissa:)
