35-VUOTIAANA SUORAAN TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE ILMAN KUNTOUTUSTA!

Työ- ja opiskeluhistoriani

Opiskelin nuorena vuoden ajan merkonomiksi, mutta raskauden takia jätin koulun kesken ja jäin hoitamaan lapsiani kotiin yhteensä neljäksi vuodeksi. Lähes kaikki ympärilläni kyllä painostivat minua viemään lapset hoitoon ulkopuoliselle ja palaamaan opiskelemaan, mutta minä halusin nuoresta iästäni huolimatta hoitaa lapsia kotona heidän ollessaan ihan pieniä, enkä antanut asiassa periksi.

Lapset synnytin 2,5 vuoden ikäerolla ja olisin hoitanut heitä kotona, kunnes nuorin lapsistani olisi täyttänyt kolme vuotta, mutta rankan avioeron takia koin kuitenkin parhaaksi palata opiskelemaan suunniteltua aikaisemmin. Ratkaisu olikin varmasti siinä tilanteessa paras vaihtoehto niin lasten, kuin omaa hyvinvointianikin ajatellen.

En kuitenkaan halunnut palata aikaisempien merkonomi-opintojen pariin löydettyäni hoitovapaalla ollessani kutsumusammattini. Niimpä aloitin lähihoitaja-opinnot aikuispuolella, koska halusin tehdä työkseni jotain merkityksellistä, missä voisin auttaa ihmisiä.

Koulussa tunsin heti olevani oikealla alalla ja valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2007. Pääsin valmistuttuani tekemään eri pituisia sijaisuuksia vanhusten parissa.

Töissä ollessani krooniset lantionalueen kipuni kuitenkin pahenivat radikaalisti (mahdollisesti rasituksesta johtuen) ja nivelenikään eivät tuntuneet kestävän lähihoitajan työtä, vaikka olin hyvässä fyysisessä kunnossa ja urheilin monipuolisesti vapaa-ajallani. 

Sen takia jouduin olemaan usein lyhyillä sairaslomilla, kunnes lopulta kivut olivat jo niin pahat, että jouduin pidemmäksi aikaa kotiin kesällä 2009. Sinä aikana silloinen lähihoitajan sijaisuuteni loppui eikä minulle tietenkään edes tarjottu jatkosopimusta.

Ajattelin jonkin aikaa sairaslomalla oltuani kokeilla kestäisikö kroppani opiskelua, joten hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi. Tavoitteenani olisi ollut etsiä fyysisesti kevyempiä sosiaalialan töitä valmistumisen jälkeen. 

Rakastin koulua yli kaiken ja menestyin loistavasti opinnoissa! Ikävä kyllä saamatta kunnollista ja asiantuntevaa hoitoa, kipuni jatkoivat pahenemistaan. Lopulta ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen en kyennyt enää opiskelemaankaan, vaikka lähiopetusta oli vain viikon verran kuukaudessa. En olisi myöskään selvinnyt vointini takia  työssäoppimisjaksoista, joten niistä en saanut suoritettua yhtäkään.

Työkyvyn menettäminen

Työ- ja opiskelukyvyn menetys on usein yksi suurimmista kipukroonikon luopumisista ja menetyksistä elämässä terveyden lisäksi! Sen käsitteleminen on pitkä prosessi ja voi sisältää monenlaisia vaiheita.

Yhteiskunnassamme arvostetaan työelämää ja menestymistä. Ihmisiä saatetaan jopa arvottaa sen perusteella, mitä työtä tekevät. Siksi työelämästä sairauden takia poisjääminen voi aiheuttaa arvottomuuden- ja ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka se ei olekaan oma syytä, ettei kykene enää tekemään töitä. Oman kokemukseni mukaan se tahtoo kuitenkin joiltakin ihmisiltä unohtua. 

Sen lisäksi, että työelämästä pois joutuminen aiheuttaa  monenlaisia negatiivisia tuntemuksia ja joidenkin ihmisten ikävää suhtautumista kipukroonikon tilanteeseen, niin se tietenkin huonontaa mahdollisesti radikaalistikin kipukroonikon taloudellista pärjäämistä. Se puolestaan lisää stressiä ja syrjäytymistä, kun rahat eivät meinaa riittää välttämättömyyksiin eikä ole taloudellisia varoja harrastaa tai käydä missään. 

Työkyvyn menetys on kipukroonikolle yleensä "kova paikka"!

Työkyvyttömyyseläkkeelle ilman kuntoutusta!

Suomessa ei ole kovin helppoa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle! Moni joutuu eläkkeen sijaan "roikkumaan" kuntoutustuella peräti vuosien ajan (tai olla pahimmillaan jopa työttömänä työnhakijana, vaikka olisikin täysin työkyvytön!) ennen pysyvälle eläkkeelle pääsyään. 

Minullakin on kokemusta ensin sairauspäivärahalla ja sitten kuntoutustuella olosta vuosien ajalta. Jossain vaiheessa jouduin olemaan byrokratian takia myös työttömänä työnhakijana, vaikka olinkin työkyvytön ja kuntoutustuella. En muista tarkkaan johtuiko tilanne siitä ettei KELA hyväksynyt sairaspäivärahahakemustani, mutta jotenkin se taisi liittyä kuitenkin KELAAN.

Hulluinta kohdallani on ollut se, että en ole koskaan näiden sairausvuosieni aikana saanut KELA:lta minkäänlaista kuntoutusta, kuten esim.fysioterapiaa! Sen sijaan minut laitettiin pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle 35-vuotiaana ilman yritystäkään kuntouttaa minua edes osatyökykyiseksi!

Minun ja lähes kaikkien, joille olen asiasta kertonut, on ollut vaikeaa käsittää, että tällaista oikeasti tapahtuu Suomessa. Mutta kyllä, luit oikein! En ole koskaan saanut minkäänlaista kuntoutusta KELA:n kautta, vaan minut laitettiin nuorena pysyvälle eläkkeelle, vaikka kokemukseni mukaan säännöllisestä manipulatiivisesta fysioterapiasta olisi minulle erittäin paljon hyötyä ja se olisi suorastaan välttämätöntä kävely- ja toimintakyvylleni.

Olen nimittäin käynyt manipulatiivisessa fysioterapiassa pari pidempää jaksoa omakustanteisesti/ystävien tuella, mutta rahoitusongelmien takia se on pitänyt lopettaa molemmilla kerroilla juuri, kun tuloksia alkoi tulla.

Mikä on oma tilanteeni nyt suhteessa työkykyyn ja työelämään? 

Jos taloudellinen tilanteeni ei olisi surkein ikinä, niin en stressaisi näin huonossa kunnossa ja eläkkeellä ollessani työnteosta, vaan käyttäisin senkin ajan ja energian kipujen kanssa arjesta selviytymiseen (avustajien tuella) ja ennenkaikkea kuntoutumiseen ja liikunnan lisäämiseen pikkuhiljaa takaisin elämääni. 

Mutta, koska taloudellinen ahdinkoni ja velkakierteeni on ollut muuton jälkeen pahinta ikinä, niin minulla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa, kuin etsiä keinoja saada lisätuloja. 

Toimintakykyni on niin huono etten voi tehdä mitään kodin ulkopuolista tai fyysistä työtä enkä edes puhelinmyyntiä fatiikkioireiden takia. Lisäksi pystyn työskentelemään voinnista riippuen vain maksimissaan puoli tuntia kerrallaan. 

Näistä rajoitteista johtuen työntekomahdollisuuksiini jäivät jäljelle erilaiset netissä omaan tahtiin tehtävät työt. Siksi aloitin puhelinmyyntiin verrattavissa olevan, mutta netissä tapahtuvan osa-aikatyön, mitä saan tehdä juuri sen verran ja silloin, kun jaksan. Tosin siinä ei ole kiinteää tuntipalkkaa, joten ellen saa aikaan tuloksia, en saa myöskään palkkaa.

Osa-aikatyöstäni tienaa hyvin heikosti, joten sen lisäksi perustin verkkokaupan. Verkkokauppani myy ainakin "Kivun kahdet kasvot"- fani-ja kannatustuotteita. Tällä hetkellä tuotteina on mm. mukeja, reppu, laukku, kassi, pipoja jne. 

Tuotteissa on aina jokin itse suunnittelemani desing. Designit ja niiden aihealueet "elää kuitenkin vielä koko ajan" ja osittain tuotevalikoimakin, joten aika näyttää mitä sieltä jatkossa tulee löytymään;) Kannattaa siis käydä aika ajoin kurkkaamassa verkkokauppani valikoimaa. 

Verkkokauppani löytyy Googlesta ainakin hakusanoilla "Spreadshop Kivun kahdet kasvot", mutta ohessa myös suora linkki sivuille. "Kivun kahdet kasvot"- verkkokauppa

Oletko sinä työkyvytön tai osatyökykyinen? Jos olet joutunut pois työelämästä, niin miten se on vaikuttanut elämääsi? Jaa meille kommenttikentässä kokemuksiasi ja ajatuksiasi aiheesta!

Rakkaudella, Anne

ÄLÄ TYRKYTÄ NEUVOJASI KIPUKROONIKOLLE!

Ihmiset tarkoittavat yleensä hyvää antaessaan kipukroonikolle vinkkejä ja neuvoja erilaisista "parannuskeinoista"  ja kivunhoitomuodoista. Ikävä kyllä on silti myös heitä, ketkä tulevat "pätemään", kuinka he eivät suostuisi elämään kivuissa, vaan olisivat jo löytäneet parannuskeinon niihin! Näinollen heidän ei tarvitse tuntea myötätuntoa kipukroonikkoa kohtaan, koska he voivat syyttää kivuista häntä itseään.

En väheksy kenenkään kokemaa apua ja hyötyä vaihtoehtohoidoista tai uskostaan "korkeampaan voimaan", mutta niiden kaikkien todellisesta parantavasta vaikutuksesta ei ole tutkimusnäyttöä. Silti kipukroonikot saavat lääketieteellisesti todistettujen kivunlievityskeinojen lisäksi "pilvinpimein" ehdotuksia erilaisista vaihtoehtohoidoista. 

Niitä voivat olla esim. neuvonantajan oman uskonsa/uskomuksensa mukaisen "korkeamman voiman" kyky parantaa ihminen kivuistaan tai muut yliluonnolliset parannuskeinot, erilaiset luontaistuotteet ja ravintolisät jne.

Kuulemiani neuvoja ja kommentteja vuosien saatossa

Seuraavaksi jaan teille muutamia kokemuksiani minulle ehdotetuista vaihtoehtohoidoista ja kivun omahoidosta, mitkä kaikki ovat osoittautuneet täysin tehottomiksi tai osa jopa pahentaneet kipujani!

Minun puolestani on rukoiltu paljon! (Jopa niin paljon, että sen voimalla luulisi saavan jo aikaan Jumalan tai muun korkeamman voiman heltymisen parantaa minut ihan vain siksi, että pääsisi eroon sinnikkäistä puolestani rukoilijoista!) Silti kymmenien ihmisten rukoukset tuntuu kaikki kaikuneen, kuin "kuuroille korville".

Minulle on ehdotettu monenlaisia vaihtoehtohoitoja ja olen eräässä "epätoivoisessa" vaiheessa kokeillutkin esim. reikihoitoa ja vyöhyketerapiaa. Lisäksi minulla on ollut kuulemma "markkinoiden tehokkain magneettikoru eli tehosydän". Kaikki edellämainituista kokeiluista jäi kuitenkin ilman kipujani lievittävää vaikutusta. Vyöhykyterapia kylläkin oli rentouttavaa.

Ravintolisiä minulle on kannettu jopa kotiin asti, mutta monien ravintolisien kokeilusta olen joutunut ystävällisesti kieltäytymään katsottuani ainesosaluetteloa.

Virtsarakkoni on nimittäin sellainen, kuten IC-potilailla eli rakko ärsyyntyy helposti tietyistä ravintoaineista, kuten sitrushedelmistä. Ne aiheuttavat ankaraa poltetta (aivan kuin "nuotiota" pidettäisiin rakossani) ja lisäävät jatkuvaa pissatuksen tunnetta. 

Siksi olenkin vuosien saatossa oppinut varovaisemmaksi sen suhteen, mitä suuhuni laitan ja minulla on tiedossa alati kasvava lista ainesosista, mitä rakkoni ei kertakaikkiaan siedä.

Minua harmittaa ihan hirveästi etten voi käyttää monipuolista terveellistä ravintoa. Antaisin mitä vain, jos rakkokivut pahenisivat mieluummin karkista ja pizzasta, kuin terveellisistä ja maukkaista sitrushedelmistä, marjoista, yrteistä jne.

IC:stä eli interstitiellistä kystiitistä voit lukea lisää tästä postauksesta "SANAHIRVIÖ JA RAKKOSAIRAUS NIMELTÄÄN INTERSTITIELLI KYSTIITTI!"

Lisäksi olen kuullut myös melko älyttömiäkin neuvoja ja kommentteja näiden yli 18 kipuvuoden aikana! Eräs nainen selitti minulle tohkeissaan, kuinka "Vitaepro"-ravintolisä paransi täysin hänen kaikki kipunsa. Minä kyllä väitän, että hän ei ole koskaan kokenut todella kovaa kroonista hermosärkyä, jos "vitamiinipurkki" vei pois hänen kipunsa tuosta noin vain! 

Terveellinen ravinto on hyväksi kenelle tahansa meistä ja muistaakseni siitä on saatu tutkimusnäyttöäkin, että etenkin nivelkivuissa oikeanlaisen ravinnon merkitys on suuri. Minulla on myös tuttavapiirissä kokemusta asiasta, mutta en ole kuullut kenenkään parantuneen hermoperäisistä tai tietyntyyppisistä todella kovista kroonisista kivuista pelkän ravinnon avulla.

Silloin, kun minulla oli epätoivoinen vaihe kipujen suhteen ja olin valmis kokeilemaan kipujen parantamiseksi mitä tahansa, niin kävin myös eräässä kristillisessä tilaisuudessa rukoiltavana. 

Pelottavan ja totisen pastorin rukous ei parantanut kipujani, mutta aiheutti sen ettei mieleni ole tehnyt käydä kristillisissä tapahtumissa sen koommin!

Pastori rukoili minulle terveyttä isoon ääneen ja kysyi sitten "Lähtikö kipusi pois?". Kun vastasin ettei lähtenyt, niin hän toisti rukoushuutonsa vielä joitakin kertoja kysyen aina lopuksi samaa. 

Mutta koska kipuni olivat entisellään, hän alkoi kysellä minulta hyvin henkilökohtaisia asioita ja arveli, että elämässäni olisi oltava jotain syntiä, koska rukous ei toiminut! Syntinen tai ei, niin päätin siinä vaiheessa lähteä pois tapahtumasta, koska mielestäni pastori oli jotenkin todella pelottava, kova manipuloimaan ja hänen silmistään näkyi jonkinlainen "pahuus" tai "epärehellisyys". 

Kuinka sitten kertoa neuvot ja vinkit kipukroonikolle ystävällisesti ja kunnioittavasti?

Tässä minulta sinulle 14 vinkkiä siihen, kuinka lähestyä kipukroonikkoa omien vinkkiesi ja neuvojesi kanssa! 

1. Kysy, haluaako kipukroonikko kuulla vinkkisi kivunhoitoon liittyen.

2. Muista, että kipukroonikko on oman kipunsa ja kroppansa paras asiantuntija!

3. Älä syyllistä.

4. Minkä tahansa asian tuputtaminen/tyrkyttäminen on aina hölmöä, joten älä "tyrkytä neuvojasi"!

5. Vaikka olisit eri mieltä kivunhoidosta, niin kunnioita kipukroonikon kokemusta, valintoja ja arvomaailmaa.

6. Älä leiki lääkäriä (ja vaikka olisit lääkäri, niin älä kuvittele tietäväsi aivan kaikkea kaikesta, saatika sitä, miltä juuri kyseisen kipukroonikon kivut tuntuu hänen omasta mielestään!)

7. Älä vähättele kipukroonikon kipuja! Voit olla varma, että hän on juuri niin kipeä, kuin sanoo olevansa. Jokainen kipukroonikko kokee kipunsa eri tavalla ja sen voimakkuuteen vaikuttavat hyvin monet asiat.

8. Pidä ensisijaisesti huolta "omista asioistasi" ;)

9. Muista, että vaikka sinulla olisi kokemusta kroonisesta kivusta ja mielestäsi niihin toimivia kivunhoitokeinoja, niin ne eivät välttämättä sovi toiselle kipukroonikolle. Olemme kaikki yksilöitä!

10. Ole empaattinen, mutta muista, että harva kipukroonikko kaipaa sääliäsi.

11. Kuuntele enemmän, kuin puhut.

12. Älä pidä kipukroonikkoa tyhmänä ja laiskana vain siksi ettei hän ole löytänyt keinoa poistaa  kipuaan pysyvästi. Äläkä vaan kuvittele ettei hän olisi jo kokeillut lähes kaikkea hallitakseen paremmin kipuaan!

13. Anna kipukroonikon prosessoida kipuaan omassa tahdissaan. Kroonisten kipujen kanssa eläminen ei ole pikajuoksua, vaan muistuttaa maratonia! 

14. Muista, että kipukroonikko saa paljon vinkkejä ja neuvoja ja voi olla jo kyllästynyt selittämään ihmisille sitä, mitä on tai ei ole tehnyt, vähentääkseen kipujaan;) 

Millaisia neuvoja/vinkkejä sekä kommentteja sinä olet saanut kuulla kipukroonikkona? Jaa meille kokemuksesi kommenttikentässä! 

Rakkaudella, Anne