Tässä postauksessa avaan teille kivunhoitokeinojani ja selviytymistäni kipujen kanssa. En ole kivunhoidon ammattilainen, mutta näiden melkein 20 kipuvuoden aikana, olen oppinut tuntemaan kroppani ja mieleni niin hyvin, että tiedän suurinpiirtein, mitkä kivunhoitokeinot toimivat minulle parhaiten.
Kipulääkitys
Kokemukseni mukaan näin kovien kroonisten kipujen hoidossa tarvitaan usein useammasta eri kipulääkkeestä koostuvaa lääkehoitoa. Niin on minunkin tapauksessani. Kroonisia kipuja ei kuitenkaan yleensä saada kipulääkityksellä tai sen lisänä millään muillakaan keinoilla kokonaan pois. Sen sijaan kipulääkityksen tehtävänä on taittaa kivuilta pahin terä pois eli ikäänkuin "tylsyttää puukko ja sen iskut, niin ettei se uppoa lihaan."!
Minun kohdallani toimiva kipulääkkeiden yhdistelmä on koko kivunhoidon perusta. Ilman sitä, en voisi elää, koska kivut veisivät kaikki voimani ja koko elämänhaluni! Kipulääkitys tekee kivuistani jotenkuten siedettäviä ja mahdollistaa siten elämisen. Se turvaa myös osaltaan edes tämän jäljellä olevan vähäisen toimintakykyni.
Ilman kipulääkitystä joutuisin makaamaan ja asumaan sairaalassa 24/7 epäinhimillisen kovissa tuskissa. Elämäni olisi pelkkää kärsimystä! Se veisi elämänhaluni kokonaan eikä sellainen olisi ihmisarvoista elämää. Siksi väitän, että kipulääkitys on minulle elintärkeä.
Lääkevastaiset ihmiset kauhistelevat lääkemääriäni!
Jotkut ihmiset ovat hyvin lääkevastaisia eivätkä haluaisi edes tarpeen tullen käyttää tällaisia "myrkkyjä". Monet lääkevastaiset ihmiset (jopa hoitohenkilökuntaan kuuluvat), kauhistelevat kipulääkemääriäni! Kauhistelen minä sitä itsekin. En ole todellakaan iloinen siitä, että tarvitsen tällaisia lääkemääriä elääkseni, mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, mikäli haluan elää ihmisarvoista elämää! Jos en tarvitsisi joka ikistä pilleriäni todenteolla, niin en missään nimessä käyttäisi niitä.
 |
| Kipulääkitys on monelle kipukroonikolle tärkeä osa kivunhoitoa. |
Antaisin mitä vain, jos kipuni olisivat siedettävällä tasolla ihan vain "kissavideoita Youtubesta" katsomalla (joka on muuten yksi kivunhoitokeino oikeastikin!), mutta kun se ei minun tapauksessani riitä. Silti katson kyllä useinkin pahoina kipuhetkinä Youtubesta videoita odotellessani kipulääkkeen vaikutusta, koska sillä saan aivoilleni mahdollisesti muuta tekemistä, kuin kivun kokeminen.
Minusta on ymmärrettävää, että ihmiset kauhistelevat lääkemääriäni, mutta sillä verenpaineeni saa nousemaan, jos aletaan väittämään, että en tarvitse niitä ja ,että lääkkeettömilläkin kivunhoitokeinoilla pääsee jopa parempaan tulokseen!
Minä tunnen kroppani ja kipuni paremmin, kuin kukaan muu. Ja olen näiden melkein 20 kipuvuoden aikana kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeettömät ja lääkkeelliset kivunhoitokeinot taistelussa kipuja vastaan. Totta on myös se ikävä tosiasia, että jos olisin rikas, niin kivunhoitokeinovalikoimaa olisi enemmänkin, nimenomaan niissä lääkkeettömissä vaihtoehdoissa.
Silti rahakaan tuskin poistaisi sitä tosiasiaa, ettei mikään lääkkeetön hoitokeino yksinään riitä minun tapauksessani pitämään kipuja siedettävällä tasolla. Minulle, kun on jo muodostunut näiden vuosien aikana jonkinlainen kuva siitä, mitkä keinot minulle mahdollisesti toimii kipulääkityksen rinnalla ja, mitkä puolestaan saattavat jopa pahentaa tilannetta.
Minun puolestani siis lääkevastaiset ihmiset saavat pitää kuvitelmansa, että "kissavideot" on parempi lääke minulle, kuin esim. opiaatit, mutta tiedän, miten asian laita on omalla kohdallani. Enkä todellakaan ala kuuntelemaan mitään paasausta lääkkeettömistä "simsalapim"-hoitokeinoista edes heiltä, joilla on kokemusta jonkinlaisista kroonisista kivuista.
Kipu, sen kokeminen, kovuusaste, kipujen syyt jne. ovat hyvin yksilöllisiä eikä niitä voi lähteä vertaamaan toisiinsa. Jonkinlaista käsitystä henkilön tilanteesta antaa kuitenkin se, miten invalidisoivan kovia kivut ovat eli, mihin henkilö pystyy tai ei pysty, tarvitseeko hän minä verran apua ja apuvälineitä jne.
Vähän aihetta läheltä liipaiseva tekstini "Älä tyrkytä neuvojasi kipukroonikolle" löytyy tästä linkistä: https://kivunkahdetkasvot.blogspot.com/2020/03/kipukroonikolla-riittaa-neuvonantajia.html?m=0 Kannattaa muistaa se, että kipukroonikot (varsinkin pitkään sairastaneet) ovat omien kipujensa parhaita asiantuntijoita. Joku pärjää ilman kipulääkitystä, joku toinen taas ei. Kaikki kivunhoitokeinot eivät sovi kaikille, vaan on täysin yksilöllistä, mikä sopii kenellekin.
Muut kivunhoitokeinoni kipulääkityksen lisäksi
Kipulääkityksen lisäksi tarvitsen ja käytän päivittäin paljon muitakin kivunhallintakeinoja tukemaan lääkityksen tehoa. Toiseksi tärkein kivunhallintakeinoni on lepo sekä rasituksen määrän rajoittaminen.
Se ei toimi kaikilla yhtä hyvin, mutta on minun tapauksessani äärimmäisen tärkeä kivunhoidon "kulmakivi". Kipuni nimittäi pahenevat kaikesta rasituksesta. Jopa istuminenkin sattuu liikaa silloin, kun kivut ovat pahimmillaan. Silti kävely ja muu vastaava toiminta on ihan pahimpia kipujen pahentajia. Levolla en tarkoita niinkän unta (vaikka sekin on älyttömän tärkeää ja yksi kivunhoitoni kulmakivistä myös), vaan lepoasennossa makaamista.
Levon lisäksi ylipäätään rasituksen minimoiminen ja omien rajojen tietäminen on tärkeää. Onneksi kuitenkin fysioterapian ja oikeanlaisen harjoittelun avulla, voin varovasti kehittää osittain rasituksen sietokykyäni. Se on rankkaa ja kivuliasta, mutta ei täysin mahdotonta. Siksi levon ja rasituksen oikea suhde on tärkeää eli ihan kokonaan ei kannata jäädä sänkyyn makaamaan kovista kivuista huolimatta, koska muuten ei kohta oikeasti pääse ylös sängystä!
Aiemmin yksi ns. pikahoitokeinoni oli paikallislämpö (esim.lämpötyyny), mutta myöhemmin elimistöni herkistyi sille ja toisin, kuin lääkäri luuli, tilanne ei palannut ennalleen pitämällä taukoa lämpöhoidoista. Onneksi kuitenkin ei iholle suoraan tuleva lämpö auttaa ja sopii minulle edelleen eli sauna ja auringon lämpö tekevät hyvää. Ikävä kyllä elimistöni ei muutoin ole kestänyt auringossa oloa enää ollenkaan aivoverenvuodon jälkeen, joten en voi kesäisin makoilla lainkaan rannoilla ottamassa aurinkoa. Mutta onneksi kesällä on varjossakin lämmintä ja se jo riittää elimistöäni voimaan paremmin.
Sen sijaan kylmä kaikessa muodossaan on elimistölleni kauhistus! Siksi syksy ja talvi ovat minulle vaikeampaa aikaa. Joillakin kipukroonikoilla tilanne on päinvastainen eli lämpö on heille kauhistus ja kylmä auttaa kipuihin. Se on täysin yksilöllistä, kumpi kenellekin sopii vai sopiiko kumpikaan ja selviää vain kokeilemalla.
Ammattitaitoinen manipulatiivinen fysioterapia on kropalleni hyvin tärkeää. Se lievittää varsinkin lantionalueen selän puolen kipuja sekä lisää erityisesti kävelykykyä, mutta myös muuta toimintakykyä. Rasituksen sietokykyni kasvaa paljon säännöllisellä fysioterapialla.
KELA ei ole kuitenkaan myöntänyt minulle koskaan fysioterapiaa ja minulla on ollut vaikeuksia saada fysioterapiaan rahoitusta, joten aina, kun olen edennyt kuntoutumisessani, rahat ovat loppuneet ja sitä myöten koko fysioterapia.
Silloin, kun kivut eivät ole aivan sietämättömän kovat, niin käytän paljon kivunhallintakeinona aivojen toiminnan ohjaamista johonkin tekemiseen. Kun täyttää aivonsa jollakin keskittymistä vaativalla mieluisalla tekemisellä, niin se vie huomion pois kivuista ja ikäänkuin vaimentaa kipusignaalien voimakkuutta. Sellaista puuhaa on minun tapauksessani esim. blogihommat, videoiden katselu, puhelimessa puhuminen jne.
Se, miten paljon keskittymistä vaativaa hommaa voin tehdä, riippuu kivun kovuudesta sekä yleisestä voinnista ja jaksamisesta. Jos kivut ovat lähes sietämättömän kovat ja olo kaiken lisäksi kovin väsynyt, ainoiksi vaihtoehdoiksi jää sängyn päällä musiikin kuuntelu, päiväkirjaan kirjoittaminen, tv:n tai Youtube-videoiden katselu jne. Silloin jopa puhelimessa puhuminen on liian vaativaa hommaa.
Varjopuolena keskittymisessä johonkin, on se, että kun oikein kovasti käytän aivojani, niin saan aina fatiikkioireita eli aivosumua ja kovaa väsymystä. Fatiikkioireet ovat pahentuneet huomattavasti aivoverenvuodon jälkeen.
Jos minulla olisi taloudellisia resursseja, niin näiden lisäksi kokeilisin erilaisia hemmotteluhoitoja, mitkä auttaisivat elimistöäni ja mieltäni rentoutumaan. Kokeilisin myös akupunktiota pidemmän ajan (olen päässyt kokeilemaan sitä vain kahdesti).
Psykofyysinen fysioterapia voisi olla myös toinen vaihtoehto. Noiden lisäksi on varmasti paljon muutakin, mitä rahalla saisi. Ei kuitenkaan varmaankaan mitään "hokkuspokkus"-keinoa, mikä veisi kivut lähes kokonaan, mutta silti keinoja, mitkä tukisivat kipulääkityksen mukanaan tuomaa apua.
Epätoivoissani olen kokeillut myös ns."uskomushoitoa"!
Olen kokenut myös ajanjakson, jolloin epätoivoisena hetkenä kokeilin viimeisillä rahoillani erilaisia "uskomushoitoja", kun näytti siltä ettei lääketiede voi auttaa minua. Tosiasiassa vaikutti siltä, että ketään ei edes kiinnostanut todellista etsiä minulle apua.
Olin masentunut, haavoittuvainen ja epätoivoinen. Minulle oli silloin helppoa "myydä" mitä tahansa mukamas kipuja lievittävää uskomushoitoa. Kokeilin mm.reikihoitoa, kaukoreikihoitoa, magneettikoruja, rukousta, joitakin ravintolisiä yms.
Eihän niistä minulle mitään apua ollut, mutta rahat hupenivat nopeasti. Jotkut väittävät kyllä saaneensa apua monenlaisista uskomushoidoista. En ala kiistelemään siitä, onko se lumevaikutusta vaiko ei, mutta pääasia on, että ovat löytäneet heille sopivat kivunhoitokeinot.
Mahdollisimman stressitön ympäristö ja elämäntyyli tukee kivunhallintaa
Jatkuva kova kipu on kova stressi kipukroonikon mielelle ja elimistölle. Siksi kipukroonikon olisi tärkeää viettää mahdollisimman stressitöntä elämää ja elää olosuhteissa, mitkä pikemminkin tukevat hyvää oloa ja kivunhallintaa.
Omalla kohdallani se ei ole lainkaan toteutunut! Se johtuu osittain minusta riippumattomista syistä, huonosta tuurista ja osin omista epäedullisista valinnoista. Elämäni on siis ollut enimmäkseen rankkaa muutenkin, kuin pelkästään kipujen takia.
Siihen on sisältynyt mm.epäonnistuneita parisuhteita, vaikeita ihmissuhteita, monia muuttoja, taloudellista jatkuvaa ahdinkoa ja stressiä, ikäviä ja vaikeita elämäntapahtumia joko itselle tai lähipiirille jne.
Tilannetta ei ole helpottanut saamani huono kohtelu sairaanhoidossa ensimmäisinä sairausvuosinani. Olen joutunut taistelemaan paljon saadakseni asiallista kohtelua ja edes jonkinlaista sairaanhoitoa. Lisäksi olen joutunut taistelemaan saadakseni tarvitsemiani palveluja ja apuja sosiaalitoimesta ja KELA:lta. Taistelu fysioterapiasta jatkuu edelleen (jota en ole siis koskaan saanut KELA:lta!)
Psyykkisten voimavarojen tukeminen on tärkeää taistelussa kipuja vastaan
Krooniset kivut lisäävät paljon riskiä sairastua masennukseen. Moni kipukroonikko sairastaakin sen jossain vaiheessa. Minullakin on diagnosoitu toistuva vakava masennus, mistä kyllä näyttäisin vihdoinkin parantuneeni!
Kun etenin kroonisten kipujen kanssa siihen vaiheeseen, että minulle kerrottiin, ettei terveydenhuollolla ollut enää keinoja auttaa minua, niin pelkäsin romahtavani lopullisesti.
Olin kuitenkin alkanut ennen sitä pikkuhiljaa toteuttamaan enemmän hyvää mieltä tuottavia asioita ja ottanut askeleita kohti unelmiani. Elämäni ei ollutkaan enää pelkkää luopumisen tuskaa vuodesta toiseen.
Niimpä sen voimin sisuunnuin ja päätin etten antaisi uutisten lääketieteen keinojen loppumisesta kohdallani, musertaa minua. Päätin hyväksyä krooniset kivut osaksi loppuelämääni ja toteuttaa unelmiani kivuista huolimatta.
Sen myötä paranin toistuvasta vakavasta masennuksesta enkä ole joutunut enää käymään terapiassa tai kokeilemaan toinen toistaan hurjempia mielialalääkkeitä. Eräs kipukynnystä nostava mielialalääke menee kyllä vielä, mutta niin pienellä annoksella, että se on alle minimihoitotason. En ole myöskään ollut enää lähelläkään joutua psykiatriselle osastolle "lataamaan akkuja".
Mutta siinä vaiheessa sairausprosessia, kun on vielä aivan rikki kroonisten kipujen takia, niin kaikki nuo em.keinot mielenterveyden tukemiseksi voivat olla tarpeen! Minullekin ne ovat aikoinaan olleet hyödyllisiä ja välttämättömiä.
Lisää masennuksen hoitokeinoista- ja omahoitokeinoista voit lukea täältä: https://kivunkahdetkasvot.blogspot.com/2020/02/en-halunnut-kuolla-mutta-en-olisi.html?m=0 Olen kertonut postauksessa myös lisää ajanjaksosta, jolloin "uin syvimmässä vesissä" kipusairaushistoriassani.
Rakkaudella, Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti