MILLAISTA ON OLLA PARISUHTEESSA KIPUKROONIKON KANSSA?

Kerron tässä postauksessa siitä, millaista on olla parisuhteessa kipukroonikon kanssa. Postaus ei perustu enimmiltä osin tämänhetkiseen melko tuoreeseen parisuhteeseeni, vaan on kirjoitettu yleisemmällä tasolla kokemuksiini pohjautuen parisuhteista elämäni aikana. Osa tekstistä on puolestaan muidenkin kipukroonikko-tuttavieni kokemuksista poimittua. 

En kuitenkaan käsittele tekstissäni kahden kipukroonikon välistä parisuhdetta, koska siitä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, eikä ole paljoa lähipiirissänikään.

Kroonisen kivun aiheuttamat erityispiirteet parisuhteelle 

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei ole maailman helpoin tehtävä olla kipukroonikon kumppani. Ainakin niin epäilen vahvasti ja olen asian ymmärtänyt (riippuu toki keneltä sitä kysytään). 

Kipu vie kipukroonikolta paljon voimia ja voi aiheuttaa välillä sen, että kipukroonikko on "omissa maailmoissaan". Hän saattaa huomaamattaan käpertyä ajoittain liikaa itseensä. Kipu ja kipujen takia huonosti nukutut yöt voivat lisätä ärtyneisyyttä. Kivut ja lääkitys voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen ja aiheuttaa haluttomuutta. Kumppanin voi olla vaikeaa ymmärtää sitä.

Sen lisäksi kipukroonikon toimintakyky on heikentynyt enemmän tai vähemmän, minkä takia kipukroonikko saattaa tarvita apua arjesta selviytymiseen. Minä esimerkiksi tarvitsen sitä hyvinkin paljon, mutta vammaispalvelun ansiosta kaikki eivät onneksi kasaannu kumppanini harteille.

Lisäksi ympäristö voi aiheuttaa paineita parisuhteelle. Jotkut ihmiset saattavat pitää kipukroonikkoa  jotenkin"kakkosluokan kansalaisena" mahdollisten avun tarpeiden takia arjessa ja varsinkin, jos hän ei kykene olemaan työelämässä. Työelämästä poissaolo puolestaan aiheuttaa taloudellisia haasteita.

Asioiden suunnittelu etukäteen on kipukroonikon kanssa vaikeaa. Mitään ei voi luvata varmuudella, vaan aina on otettava huomioon se, että jos ei olekaan vointia toteuttaa suunnitelmia. Hyvä esimerkki tällaisesta on esim. yhteinen liikuntahetki tai sukujuhliin osallistuminen. Ylipäätänsä kodin ulkopuoliset suunnitelmat ja menot ovat ainakin itselleni olleet aina haasteellisia.

Ongelmia voi tulla kuitenkin myös vielä paljon pienemmissäkin asioissa, kuten vaikkapa leffailtaa suunniteltaessa. Aamulla suunniteltu leffailta ei välttämättä onnistukaan myöhemmin kipujen ja väsymyksen takia. Kovissa kivuissa ja väsymyksessä on vaikeaa keskittyä, vaikka toisaalta muihin asioihin keskittyminen vähentäisi kipuja, koska tällöin kipusignaalit vaimenesivat. Mikäli kiputaso on kuitenkin liian kova, on mahdotonta keskittyä niinkään yksinkertaiseen asiaan, kuten elokuvan katsominen.

Näiden em.esimerkkien lisäksi, parisuhteessa kipukroonikon kanssa, tulee eteen niitä aivan samoja haasteita, mitä muissakin parisuhteissa. En silti sanoisi, että parisuhteessa kipukroonikon kanssa saisi ongelmat tuplana, vaikka omat haasteensa krooniset kivut tuovatkin parisuhteeseen.

On nimittäin niin paljon muitakin elämäntilanteita, missä parisuhde voi joutua koetukselle, kuin kipukroonikon tai monisairaan kumppanin kanssa parisuhteessa ollessa. Esimerkkeinä voisin vaikkapa mainita uusioperhekuviot, pienten lasten vanhemmuus, etäsuhde jne.

Kipu saattaa myös altistaa masennukselle

Useissa tapauksissa krooninen kipu saattaa aiheuttaa kipukroonikolle masennusta. Masennus voi oireilla esim.väsymyksenä, apaattisuutena, ärtyisyytenä,saamattomuutena, näköalattomuutena ja toivottomuutena. Masennuksen vaikutukset parisuhteelle ansaitsisivat kokonaan oman postauksena. Jos haluat lisätietoa aiheesta, sitä on saatavilla internetistä runsaasti. Tässä  on mm.Terve.fi:n artikkeli aiheesta: https://www.terve.fi/artikkelit/masennus-haastaa-parisuhteen

Kumppanille voi tulla avuton ja hyödytön olo, jos kaikesta yrityksestä huolimatta, kipukroonikon kivut ja masennus eivät helpota. Hän voi jopa loukkaantua siitä, että eikö masentunut kipukroonikko enää arvosta häntä ja parisuhdettaan tarpeeksi yrittääkseen parantua.

Kumppani saattaa väsyä kipukroonikon rinnalla kulkemiseen

Kipukroonikon rinnalla eläminen voi olla raskasta kumppanille joko hetkellisesti, ajoittain tai pysyvämmin. Joskus tilanne voi kärjistyä jopa niin pahaksi, että se johtaa eroon. Ei ole helppoa seurata sivusta kipukroonikon päivittäistä taistelua kipuja vastaan ja saadakseen niihin hoitoa. Nimittäin suurimman osan kohdalla hoitoonpääsy ei tapahdu ilman pitkäaikaista taistelua (niin ikävää ja surullista, kuin se onkin 2020-luvun Suomessa).

Kivut voivat myös aiheuttaa ylitsepääsemättömiä asioita, kuten omalla kohdallani kävi vuosia sitten. Silloinen pitkäaikainen miesystäväni halusi yrittää omaa lasta, mutta vointini huononnuttua huononemistaan vuosien ajan, tajusimme ettei kroppani tulisi kestämään enää raskautta ja synnytystä. Olihan kipuni alun perin alkaneetkin synnytysten takia, missä sain ilmeisesti hermovaurion. "Synnytyksestä elinikäinen tuska"-postauksessa kerron lisää siitä, mistä ja milloin kipuni saivat alkunsa. Postauksen pääsee lukemaan tästä: https://kivunkahdetkasvot.blogspot.com/2018/08/synnytyksesta-elinikainen-tuska.html?m=0    

Päätimme pitkän ja raskaan pohdinnan jälkeen sitten erota. En halunnut olla exäni elämän suurimman unelman tiellä. Tänä päivänä hän on onnellinen pienen pojan isä ja itsekin olen onnellisesti parisuhteessa, joten silloin maailmanlopulta tuntunut päätös olikin parhaaksi meille molemmille!

Kuinka selättää kipujen tuomat haasteet parisuhteelle?

Tärkeintä on mielestäni oikea asennoituminen. Asennoituminen siihen, että elämää ja etenkään tekemisiä ja menemisiä ei voi liikaa etukäteen suunnitella (eikä varsinkaan liian tiivistä aikataulua). Asennoituminen myös siihen, että on monia asioita, mitä ei voi tehdä yhdessä, toisin kuin monet muut pariskunnat.

Sekin on kuitenkin muistettava, että on muillakin ihmisillä, kuin kipukroonikoilla haasteita, joihin toisen osapuolen on asennoiduttava positiivisesti ja kärsivällisesti. Otetaan vaikka esimerkkinä ihminen, joka on paljon työmatkoilla töiden takia tai totaali yksinhuoltaja-äiti, jolla on monta pientä lasta. Ei noissakaan tapauksissa lähdetä noin vain puuhaamaan yhdessä jotain mukavaa tai saada ylipäätään viettää kunnolla rauhassa aikaa yhdessä. Joten ei toinen osapuoli joudu venymään pelkästään kipukroonikoiden tai muulla tavalla sairastelevien kumppaneittensa kanssa.

Monella kipukroonikolla on enemmän tai vähemmän toimintakyvyn rajoitteita sekä ongelmia jaksamisen kanssa. Siksi on hyvä, jos kumppani on sellainen ihminen, joka viihtyy paljon kotona ja jonka mielestä paras viikonlopunviettotapa on katsoa leffaa oman kullan kainalossa ja paras loma on yhteinen mökkiloma suhteellisen lähellä, ulkomaanmatkojen tai vaellus-ja lasketteluretkien sijaan. 

Jos terveelle kumppanille ei kuitenkaan riitä jatkuvat koti-illat, niin hänen tulisi osata tehdä joitain haluamiaan asioita esim.kavereiden kanssa tai yksin. Kipukroonikon puolestaan tulisi kyetä suomaan toiselle se, että hän voi hyvillä mielin mennä ja tehdä asioita, joihin kipukroonikko ei pysty.

Se ei kuitenkaan ole aina ihan niin yksinkertaista ja helppoa. Jos kipukroonikko on vasta sairastumisen alkuvaiheessa ja joutunut luopumaan monista itselleen tärkeistä asioista, niin ei ole kovin helppoa päästää toista esim. illanviettoon baariin kavereiden kanssa. Etenkin, jos kipukroonikon mielestä hän joutuu liian usein viettämään viikonloppuiltoja yksin kotona.

Lisäksi on tärkeää keskustella paljon asioista eikä olettaa liikaa asioita: "Kysyvä ei tieltä eksy"! Se neuvo pätee kyllä mielestäni kaikkiin parisuhteisiin. 

Tuoreen miesystäväni (Janin) ajatuksia parisuhteesta kipukroonikon kanssa

Jani kokee, että parisuhteessa kipukroonikon kanssa on ollut totuttelemista, koska hänellä ei ole sellaisesta aiempaa kokemusta. Esimerkiksi minun elämänrytmiin ja avustajakuvioihin totuttelu jne. 

Se on tuntunut myös välillä henkisesti raskaalta, koska tarvitsen paljon henkistä tukea kovemmissa kivuissa ja kipujen aiheuttamien rahahuolien, masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Sen sijaan se ei Janin mielestä häntä rasita, että tarvitsen hänen apuaan paljon arjessa. 

Hän ei välillä tiedä, kuinka erinäisiin tilanteisiin tulisi suhtautua. Aluksi kovempien "kipukohtausten" näkeminen oli pelottavaa ja on edelleen, mutta ei enää niin pahasti.

Koska Jani on iän myötä muuttunut yhä enemmän kotona viihtyväksi persoonaksi, niin ainakaan vielä hän ei ole kokenut jääneensä mistään "menemisistä ja tekemisistä" paitsi minun takiani. Jotkut exäni sen sijaan ovat kokeneet niin tai ovat joutuneet tekemään töitä sen eteen, että ovat voineet hyväksyä asian ja luopua tietyistä yhteisistä menoista ja puuhasteluista takiani.

Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt ainakin alku todella mukavasti. Minun mielestäni Jani on suhtautunut todella hyvin kipuihini ja niiden mukanaan tuomiin haasteisiin. Koen, että olemme tasavertaisia kumppaneita enkä joudu murehtimaan sitä, jaksaako Jani kulkea rinnallani. Otamme kuitenkin vain päivän kerrallaan, liikoja suunnittelematta ja nautimme elämän pienistä asioista ja yhdessäolosta.

Kuva minusta ja Janista

Rakkaudella, Anne