Ihmiset tarkoittavat yleensä hyvää antaessaan kipukroonikolle vinkkejä ja neuvoja erilaisista "parannuskeinoista" ja kivunhoitomuodoista. Ikävä kyllä on silti myös heitä, ketkä tulevat "pätemään", kuinka he eivät suostuisi elämään kivuissa, vaan olisivat jo löytäneet parannuskeinon niihin! Näinollen heidän ei tarvitse tuntea myötätuntoa kipukroonikkoa kohtaan, koska he voivat syyttää kivuista häntä itseään.
En väheksy kenenkään kokemaa apua ja hyötyä vaihtoehtohoidoista tai uskostaan "korkeampaan voimaan", mutta niiden kaikkien todellisesta parantavasta vaikutuksesta ei ole tutkimusnäyttöä. Silti kipukroonikot saavat lääketieteellisesti todistettujen kivunlievityskeinojen lisäksi "pilvinpimein" ehdotuksia erilaisista vaihtoehtohoidoista.
Niitä voivat olla esim. neuvonantajan oman uskonsa/uskomuksensa mukaisen "korkeamman voiman" kyky parantaa ihminen kivuistaan tai muut yliluonnolliset parannuskeinot, erilaiset luontaistuotteet ja ravintolisät jne.
Kuulemiani neuvoja ja kommentteja vuosien saatossa
Kuulemiani neuvoja ja kommentteja vuosien saatossa
Seuraavaksi jaan teille muutamia kokemuksiani minulle ehdotetuista vaihtoehtohoidoista ja kivun omahoidosta, mitkä kaikki ovat osoittautuneet täysin tehottomiksi tai osa jopa pahentaneet kipujani!
Minun puolestani on rukoiltu paljon! (Jopa niin paljon, että sen voimalla luulisi saavan jo aikaan Jumalan tai muun korkeamman voiman heltymisen parantaa minut ihan vain siksi, että pääsisi eroon sinnikkäistä puolestani rukoilijoista!) Silti kymmenien ihmisten rukoukset tuntuu kaikki kaikuneen, kuin "kuuroille korville".
Minulle on ehdotettu monenlaisia vaihtoehtohoitoja ja olen eräässä "epätoivoisessa" vaiheessa kokeillutkin esim. reikihoitoa ja vyöhyketerapiaa. Lisäksi minulla on ollut kuulemma "markkinoiden tehokkain magneettikoru eli tehosydän". Kaikki edellämainituista kokeiluista jäi kuitenkin ilman kipujani lievittävää vaikutusta. Vyöhykyterapia kylläkin oli rentouttavaa.
Ravintolisiä minulle on kannettu jopa kotiin asti, mutta monien ravintolisien kokeilusta olen joutunut ystävällisesti kieltäytymään katsottuani ainesosaluetteloa.
Virtsarakkoni on nimittäin sellainen, kuten IC-potilailla eli rakko ärsyyntyy helposti tietyistä ravintoaineista, kuten sitrushedelmistä. Ne aiheuttavat ankaraa poltetta (aivan kuin "nuotiota" pidettäisiin rakossani) ja lisäävät jatkuvaa pissatuksen tunnetta.
Siksi olenkin vuosien saatossa oppinut varovaisemmaksi sen suhteen, mitä suuhuni laitan ja minulla on tiedossa alati kasvava lista ainesosista, mitä rakkoni ei kertakaikkiaan siedä.
Minua harmittaa ihan hirveästi etten voi käyttää monipuolista terveellistä ravintoa. Antaisin mitä vain, jos rakkokivut pahenisivat mieluummin karkista ja pizzasta, kuin terveellisistä ja maukkaista sitrushedelmistä, marjoista, yrteistä jne.
IC:stä eli interstitiellistä kystiitistä voit lukea lisää tästä postauksesta "SANAHIRVIÖ JA RAKKOSAIRAUS NIMELTÄÄN INTERSTITIELLI KYSTIITTI!"
Lisäksi olen kuullut myös melko älyttömiäkin neuvoja ja kommentteja näiden yli 18 kipuvuoden aikana! Eräs nainen selitti minulle tohkeissaan, kuinka "Vitaepro"-ravintolisä paransi täysin hänen kaikki kipunsa. Minä kyllä väitän, että hän ei ole koskaan kokenut todella kovaa kroonista hermosärkyä, jos "vitamiinipurkki" vei pois hänen kipunsa tuosta noin vain!
Terveellinen ravinto on hyväksi kenelle tahansa meistä ja muistaakseni siitä on saatu tutkimusnäyttöäkin, että etenkin nivelkivuissa oikeanlaisen ravinnon merkitys on suuri. Minulla on myös tuttavapiirissä kokemusta asiasta, mutta en ole kuullut kenenkään parantuneen hermoperäisistä tai tietyntyyppisistä todella kovista kroonisista kivuista pelkän ravinnon avulla.
Silloin, kun minulla oli epätoivoinen vaihe kipujen suhteen ja olin valmis kokeilemaan kipujen parantamiseksi mitä tahansa, niin kävin myös eräässä kristillisessä tilaisuudessa rukoiltavana.
Silloin, kun minulla oli epätoivoinen vaihe kipujen suhteen ja olin valmis kokeilemaan kipujen parantamiseksi mitä tahansa, niin kävin myös eräässä kristillisessä tilaisuudessa rukoiltavana.
Pelottavan ja totisen pastorin rukous ei parantanut kipujani, mutta aiheutti sen ettei mieleni ole tehnyt käydä kristillisissä tapahtumissa sen koommin! |
Pastori rukoili minulle terveyttä isoon ääneen ja kysyi sitten "Lähtikö kipusi pois?". Kun vastasin ettei lähtenyt, niin hän toisti rukoushuutonsa vielä joitakin kertoja kysyen aina lopuksi samaa.
Mutta koska kipuni olivat entisellään, hän alkoi kysellä minulta hyvin henkilökohtaisia asioita ja arveli, että elämässäni olisi oltava jotain syntiä, koska rukous ei toiminut! Syntinen tai ei, niin päätin siinä vaiheessa lähteä pois tapahtumasta, koska mielestäni pastori oli jotenkin todella pelottava, kova manipuloimaan ja hänen silmistään näkyi jonkinlainen "pahuus" tai "epärehellisyys".
Kuinka sitten kertoa neuvot ja vinkit kipukroonikolle ystävällisesti ja kunnioittavasti?
Tässä minulta sinulle 14 vinkkiä siihen, kuinka lähestyä kipukroonikkoa omien vinkkiesi ja neuvojesi kanssa!
1. Kysy, haluaako kipukroonikko kuulla vinkkisi kivunhoitoon liittyen.
2. Muista, että kipukroonikko on oman kipunsa ja kroppansa paras asiantuntija!
3. Älä syyllistä.
4. Minkä tahansa asian tuputtaminen/tyrkyttäminen on aina hölmöä, joten älä "tyrkytä neuvojasi"!
5. Vaikka olisit eri mieltä kivunhoidosta, niin kunnioita kipukroonikon kokemusta, valintoja ja arvomaailmaa.
6. Älä leiki lääkäriä (ja vaikka olisit lääkäri, niin älä kuvittele tietäväsi aivan kaikkea kaikesta, saatika sitä, miltä juuri kyseisen kipukroonikon kivut tuntuu hänen omasta mielestään!)
1. Kysy, haluaako kipukroonikko kuulla vinkkisi kivunhoitoon liittyen.
2. Muista, että kipukroonikko on oman kipunsa ja kroppansa paras asiantuntija!
3. Älä syyllistä.
4. Minkä tahansa asian tuputtaminen/tyrkyttäminen on aina hölmöä, joten älä "tyrkytä neuvojasi"!
5. Vaikka olisit eri mieltä kivunhoidosta, niin kunnioita kipukroonikon kokemusta, valintoja ja arvomaailmaa.
6. Älä leiki lääkäriä (ja vaikka olisit lääkäri, niin älä kuvittele tietäväsi aivan kaikkea kaikesta, saatika sitä, miltä juuri kyseisen kipukroonikon kivut tuntuu hänen omasta mielestään!)
7. Älä vähättele kipukroonikon kipuja! Voit olla varma, että hän on juuri niin kipeä, kuin sanoo olevansa. Jokainen kipukroonikko kokee kipunsa eri tavalla ja sen voimakkuuteen vaikuttavat hyvin monet asiat.
8. Pidä ensisijaisesti huolta "omista asioistasi" ;)
9. Muista, että vaikka sinulla olisi kokemusta kroonisesta kivusta ja mielestäsi niihin toimivia kivunhoitokeinoja, niin ne eivät välttämättä sovi toiselle kipukroonikolle. Olemme kaikki yksilöitä!
10. Ole empaattinen, mutta muista, että harva kipukroonikko kaipaa sääliäsi.
11. Kuuntele enemmän, kuin puhut.
8. Pidä ensisijaisesti huolta "omista asioistasi" ;)
9. Muista, että vaikka sinulla olisi kokemusta kroonisesta kivusta ja mielestäsi niihin toimivia kivunhoitokeinoja, niin ne eivät välttämättä sovi toiselle kipukroonikolle. Olemme kaikki yksilöitä!
10. Ole empaattinen, mutta muista, että harva kipukroonikko kaipaa sääliäsi.
11. Kuuntele enemmän, kuin puhut.
12. Älä pidä kipukroonikkoa tyhmänä ja laiskana vain siksi ettei hän ole löytänyt keinoa poistaa kipuaan pysyvästi. Äläkä vaan kuvittele ettei hän olisi jo kokeillut lähes kaikkea hallitakseen paremmin kipuaan!
13. Anna kipukroonikon prosessoida kipuaan omassa tahdissaan. Kroonisten kipujen kanssa eläminen ei ole pikajuoksua, vaan muistuttaa maratonia!
14. Muista, että kipukroonikko saa paljon vinkkejä ja neuvoja ja voi olla jo kyllästynyt selittämään ihmisille sitä, mitä on tai ei ole tehnyt, vähentääkseen kipujaan;)
Millaisia neuvoja/vinkkejä sekä kommentteja sinä olet saanut kuulla kipukroonikkona? Jaa meille kokemuksesi kommenttikentässä!
Rakkaudella, Anne
Mielenkiintoista, kiitos tästä tiedon jakamisesta.
VastaaPoistaKiva, jos siitä löytyi kenties uusia näkökulmia ja ajatuksia:) Oikein ihanaa syksyä sinulle!
PoistaTerkuin, Anne
Minulle tuli tästä mieleen, että ei varmaan kannata puhua ihmisille sairaudesta ja kivuista vaan ihan muista asioista. Monella kuitenkin herää alitajuinen toive ja yritys auttaa, jos toinen kertoo ongelmistaan. Ikävä vain, että se sitten kuulostaakin banaalilta kärsivän korvaan. Itse pystyy vaikuttamaan toisen reaktioihin oikeastaan vain sillä, millaisen ärsykkeen hänelle antaa tai ei anna. Eli eli kannata puhua siitä, mihin ei halua kommenttia.
VastaaPoistaKiitos ajatuksistasi:) Vinkkejä ja neuvoja saa antaa, mutta kannattaa miettiä miten ne esittää ja ottaa huomioon se, että kipukroonikot saavat todella paljon neuvoja siitä, kuinka parantua kivuista! Siksi tein vinkkilistani heille ,kenellä herää halu auttaa ja neuvoa:) Kun olin terve, ihmisillä ei ollut yhtä voimakkaasti tarve neuvoa ja jopa puuttua elämääni. Yleensä sain vinkkejä vain niitä pyytäessäni tai kriisien keskellä, jolloin oma ajatus saattoi olla sokaistunut näkemään valoa tunnelin päässä. Oikein ihanaa syksyä sinulle:(
PoistaTerkuin, Anne
Hyvä kirjoitus ja samoja ajatuksia minullakin. Harvemmin on tuputettu mitään, mutta paljon on kysytty, saako antaa vinkin, saako rukoilla, saako.. Kyllä saa. Viimeisin oli ravinnon suhteen vinkki, mutta hän kyllä kertoi miksi ehdotti ja hyvinkin asiallisesti. Eli en kokenut edes sitä,minulle hyödytöntä vinkkiä, huonona. Asenne ratkaisee, mutta myös se, miten asiat hoidetaan ja millä äänen sävyllä.
VastaaPoistaTotta on, jos tuputtaa,silloin alkaa muutkin hermot oireilla, kuin vain vyötäröstä alaspäin. ;)
Toinen asia, mikä polttaa päreet jopa nopeammin; "sinähän näytät pirteältä, ei sinulla kipuja taida ollakaan" tai palatakseni vuosia taaksepäin, kun vielä kävelin "sinähän liikut hyvin. Luulin sinun olevan sairas". Tai ne kommentit, ettei ymmärretä,miten sairas voi olla ulkona, veneessä, luonnon helmassa tms. Aiheista olen kirjoittanutkin. Kun tuomitaan ensin, sitten kun kerroin miten, missä, mitä se vaati minulta,mitä puolisolta, miten kauan jne niin sit "ai jaa,siinä tapauksessa!". Kipu ei ole tarttuvaa. Se ei ole sama asia kuin kuume, jonka aikana ei ulos pidä mennä. Kivut pahenevat kyllä, mutta joskus täytyy kärsiä, jotta pää pysyy terveenä.
Hei Viltsumari:) Todella hyvä ja tärkeä kommentti! Samaistuin!
PoistaTerveisin, Anne