lauantai 14. heinäkuuta 2018

KIVUN KAHDET KASVOT


"Ylitin tänään totaalisesti itseni!! Lähdin kotipalvelun kesätyöntekijän kanssa pesemään mattoja Kirveslahden matonpesupaikalle. Sää oli niin kaunis ja kesäinen fiilis valtasi minut. Lisäksi se muistutti minua entisestä elämästä, jolloin pystyin itse pesemään mattoni ja tekemään vaikka mitä!
Kotipalvelun työntekijä teki tietenkin melkein kaiken, mutta huuhtelin mattoja vesiletkun avulla ja kokeilin ihan pienen maton kuurausta varovasti itsekin. Taisin silti innostua liikaa, koska nyt saan kärsiä siitä. Hermosäryn ja lantion luuston kipuilun lisäksi, särkee kaikkia olemattomia lihaksiani. Tosin sehän on vain positiivinen asia. Mutta nää varsinaiset kivut pahenee ja pahenee pelottavasti! Yöstä taitaa tulla kovin vaikea."

Päiväkirjamerkintä 22.7.2014


Kaksi kuvaa kivusta

Minusta on blogini bannerissa kaksi erilaista kuvaa. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa näytän tavalliselta meikatulta naiselta (toivottavasti). Vasemmanpuolimmaisen kuvan kuvanottohetkellä kivut ovat olleet niin kovia, että ne ovat saaneet minusta suuremman otteen ja ovat välittyneet näkyvämmin ulospäin. Olen ollut selvästi väsynyt, surullinen sekä itkenyt, mitä harvoin teen. Minua kyllä itkettäisi useamminkin, mutta monesti olen liian voimaton edes itkeäkseni. Voimani menevät ihan pahimpinina hetkinä siihen, että jaksan olla edes olemassa ja muistan hengittää rauhallisesti.

Olen ottanut kyseisen "kipukuvan" joskus muistoksi itselleni sekä facebookpäivityksen yhteyteen kiinnittämään ihmisten huomion. Olen halunnut edes jotenkin vähän konkretisoida kipujani muille ihmisille, koska poden pahimmat kivut yleensä kotona poissa ihmisten katseilta. En silloin kuitenkaan arvannut, että kuvalle tulisi myöhemmin muutakin käyttöä.

Kuvaa ei ole kuitenkaan laitettu facebooksivuilleni saadakseni ihmisiltä sääliä! Ei, en halua sääliä, vaan hiukan ymmärrystä vain sekä jakaa tietoisuutta, millaista on elämä kovien kroonisten kipujen kanssa.

Olen oppinut lukemaan niin hyvin kroppaani, että tiedän melko hyvin, milloin pahemmat kivut ovat iskemässä päälle. Ne myös elävät pitkälti rasituksen ja tiettyjen kaavojen mukaan pahentuen aina kaikesta rasituksesta. Minulla ei siis nykyisellä lääkityksellä tule yleensä sellaisia täysin ennalta-arvaamattomia rajuja kipukohtauksia. Tunnen kropassani, milloin kivut ovat pahenemassa ja tarvitsen lepoa ja lääkettä. Useimmiten aivan pahimmat kivut tulevat minulle illalla, yöllä ja aikaisin aamulla. Pysyttelen silloin melkein aina kotona, jos mahdollista. Näin senkin takia etten kertakaikkiaan voi silloin edes yleensä istua enkä todellakaan pysty seurustelemaan ihmisten kanssa.

Minusta ei näy kovin herkästi ulospäin, mikä todellinen kiputilanne kulloinkin on. Olen kai oppinut liiankin hyvin peittämään kipujani ja rentouttamaan itseäni kovissakin kivuissa. Minulla on tapana peitellä kipuja viimeiseen asti etenkin muiden ihmisten läsnäollessa. Ikäänkuin ne saisivat minusta liian suuren otteen, jos näyttäisin ne selvästi ulospäin. Toisekseen olen niin sosiaalinen, että saan voimia muiden läsnäolosta ja haluan tsempata silloin viimeiseen asti. Tästä piirteestäni on ollut minulle kyllä haittaa esim.lääkärikäynneillä ja joskus ihmisten seurassa ylipäätään. He eivät ole aina ymmärtäneet kipujeni kovuutta sen takia ja miksi en ole voinut esimerkiksi tehdä jotakin/osallistua johonkin toimintaan.

Noita bannerin kuvia yhdistää eräs asia, sen lisäksi, että niissä molemmissa esiinnyn minä. Nimittäin kivut ovat läsnä molemmissa kuvissa, vaikka paremmalla hetkellä otetusta kuvasta sitä ei ehkä heti ulkopuolinen uskoisi. Siinä olenkin onnistunut taltioimaan aamupäivän hetken, jolloin olen jaksanut laittautua päivää vasten enkä ole valvonut kivuissa koko yötä. Meikkikin tekee tunnetusti ihmeitä! Siinä olen ollut ikäänkuin kipujeni yläpuolella ja kiitos lääkecoctailini ja suhteellisen hyvien yöunien, kipujen ääni ei ole ollut liian voimakas kestää. Olen voinut nauttia elämästä kivuista huolimatta ja jättää ne "taka-alalle"  jäytämään sisuskalujani.

Vertauskuva kivuista ja loppuyhteenveto

Blogini nimi "Kivun kahdet kasvot" tulee siis tuosta jatkuvasta tasapainottelusta kipujen kanssa. Minulla on oikein huonoja ja vähän parempia hetkiä. Kivut ovat kuitenkin silti läsnä jokaisessa henkäyksesssä, minkä hengitän. Nimi kertoo myös siitä, kuinka yritän taistella vastaan ettei kivut peittäisi alleen kaikkea minussa ihan joka hetki ja yritän viettää kivuista huolimatta mahdollisimman mielekästä elämää.

Valehtilisin, jos väittäisin, että kipujen kanssa eläminen olisi helppoa. Hetkittäin koen eläväni maanpäällisessä helvetissä kipujen jyllätessä lähes sietämättömän kovina. Silloin on hyvin vaikeaa saada ajatuksia pois kivuista. Ne on vaan kestettävä ja toivottava ettei tilanne kestäisi sellaisena kovin monia tunteja tai päiviä.

Kivuillani on "kahdet kasvot", vaikka silti se on aina kipua. Tuo kipu ei jätä minua rauhaan, vaikka sen ääni on välillä vaimeampi tai olen saanut sen vaiennettua. Kipuni ovatkin kuin radion volyyminappula, mikä yrittää vääntäytyä kovemmalle ja kovemmalle. Minä puolestani yritän kaikin keinon kääntää tuota volyyminappulaa hiljemmalle. Kerron noista omista keinoistani kipujen hallitsemiseksi joskus kokonaisen postauksen verran. Taistelussa kipujen ääntä vastaan ovat kaikki keinot sallittuja!

 Rakkaudella, Anne

YHTEYSTIEDOT:

s-posti: kivunkahdetkasvot@gmail.com
Facebook: https://www.facebook.com/kivunkahdetkasvot/




 

2 kommenttia:

  1. Tuttu tunne, kun pää tekisi mutta kroppa sanoo, ettei onnistu. Tai sitten kärsit kovista kivuista. Hienoa kun pääsit kuitenkin ulos ja sait kokeilla itsekin. Loppupelissä pää kiittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Vaikka tekemisestä on seuraamuksena aina, niin se touhuaminen ja elämän kokeminen muutenkin, kuin sängyn pohjalta käsin, on psyykkeelle tärkeää!

      Poista